Mitäpä siitä kertoisin?
Satumaasta, unholasta,
kadotuksen lapseksi joutumisesta.
Ihmiset ympärillä suuttuu,
välit kaikkien kaa puuttuu.
Auto lommolla, kauniit muistot,
penkit ja sen kauniit puistot.
Lilja syttyy eloon,
hän sanoo pelon,
eikä suojele itseään,
vaikeaa on pitää se erillään,
piilottaa tunteensa puistossa,
kuutamossa.
Kaupungin julmat äänet jahtaa,
olla peloissaan pitää nurkassa,
pimeässä lapsi,
astuu jalat katki.
Pidä ero todellisuudessa,
elä usko eläkä naura,
pitää kirjoittaa siitä,
mitä tapahtuu kaupungissa