Laula hiljaa mummon korvaan,
saatanasta ja perkeleestä,
kun virtsaaminen on ihanaa,
laulu sinne päin kulkee,
kohti aivoja, kautta korvakäytävien.
Hän joka istuu, pyyhkii itsensä,
ikuisuuteen, perkeleen nieluun,
ahven otta kirveen, mahaan heittää,
jää kirja maahan auki,
tekstissä lukee:
Pyyhin itseni pykälän viisi mukaan,
sulan hauen nieluun, enkä koe onnea,
sillä olen katkera paska