IRC-Galleria

Oi Yule-puu, oi Yule-puu, ja lehtes Chakran repimät... :)
Ja näin ilman ylipappimme vietti aivan loistavan suomen-englantilaiskielisen Yule rituaalin, jossa hänen vaatimuksensa olivat pienoiset, mutta vaikeasti toteen tulevat... Ei maailmaan voi edes luonnon henget rauhaa tuoda, ihmisten sielut ovat tyhjiä mustia möykkyjä täynnä paskaa, ahneutta ja ilkeyttä.
Hän heräsi klo 12 ja oli "fuck, ne vitun lääkkeet on neljä tuntia myöhässä." Hän nielaisi ne nopeaan ja mätti riisiä, sekä lihaa, söi torttua jouluista, niin luumuista, ja mutsilassa istui hän koneen eteen hartaana kauniin auringon paistaessa, odottaen, että hänen lempensä roihuaisi samalla tavalla. Ensin hellästi, sitten intohimoisesti, kuumottaen ja kirkastaen elämän.

So mote it be

Elämäni on mielenkiintoista, kuten aina... :)
Kävin juuri syömässä kunnon kermaperse ruokaa hotelli-ravintola puustellissa, kauniin Lieksajoen varressa, jossa ahnaat ihmiset mättivät turpansa täyteen alennusruokaa... Siat :)
Mitä muuta mielenkiintoista voisin kertoa? :)
Eräs mister pelottava face sijaitsi sokkarilla, jossa sitten kävimme aterioituamme shoppailemassa ruokaa, että oli aivan mahtavaa... Ja nyt sit koko loppuillan vois viettää netissä. Paitsi et seuraava lääkeannos on kotona, damn... :)

Makasin sängyssä, herätyskello soi, se oli hirveää mökää, korviani niin särkevää. Kissa peiton alla makaamassa, kääntää vain kylkeään ja huutaa ruokaa, nielen lääkket, kävelen ulos, manaan demonimaailmaa polttamaan koulun. Istun äikän tylsällä tunnilla, kirjoitan omiani, en taaskaan keskity, palautan rupuisen analyysini poistuen syömään velttoa riisipuuroa ja sairaan näköistä lihakinkkua, jonka voisi luulla olevan kymmenen vuotta vanhaa.
Sydämeni pumppuaa ja astun luokkaan, on ensimmäinen, ja viimeinen et-tuntini, pakanana on hyvä olla, katsella videota viisaasta nörtistä ilman jeesustelua, todistus ilman jonottelua ja sitten vapaaseen elämään lomaa mättämään.
Ja nyt tieni vie mummon tarjoamalle jouluaterialle ihanan koulupuklautuksen jälkeen. :D Nam, koska meillä on Yule... Tänään.
Yule... on tärkeä juhla, sapatti iso ja vaivalloinen, punaiset kynttilät mut tänään ympäröi, padassani paperit säkenöi, tulta ja punaa, tulta ja punaa, joka puolella roihuaa, on aika koristella Yule puu.

Tylsä tunti, hän vain aatoksissain. Yksin istun aatoksissain, sua kaipaan ja jatkuvasti sinusta uneksin, levottomana tuoliini puutuen.
Tunnen sinut lähelläni, se lämmittää.
Kuin uneksiva oisin kaukana täältä, kanssasi makoilen siellä täällä, pilvissä, muinaisissa maissa sua aattelen.
Kaukaisimmissa mielikuvissani kanssasi alttarille astelen, katson sinun silmiisi niin sinisiin, aistin katseesi lämmön, ja se minut sulattaa.
Ei aatoksilleni voi antaa vastaväitteitä, sen tiedän, me unelmoimme, vain todeksi se täytyy enää saattaa, mutta se on erilaista. Ihmistä tuollaista en ole ennen odottanut näin kovasti, kasvattamaan rakkautta, oman kodin ikkunan alle hibiscusta istuttaen.
Sinut tahdon, minut kukkimaan saat, toivon itselleni elonkorjuun jatkuvan. Varhainen aamu, sen värit meitä kuvastaa, rakkaus niinkuin punainen, loiste kuin sen puhtaus. Sinua odottamaan aina jään.
Tarvitsen sinua nukahtaakseni, ohjaajaksi läpi yön, tarvitsen sinua keskustelemaan, haaveilemaan ja arkea toistamaan, tarvitsen sinua vierelleni aina, koska ilman sinua olen vajaa ja onneton, ilman sinua valoni katoaa, ilman meitä jatkaa en voi elämää.
Sinua pyydän, astu elämääni, korjataan sato yhdessä kun uusivuosi koittaa.

Viime yönä heräsin siihen kun sarvikuono raapi parvekkeeni ikkunaa, sen pikkuiset jalat särkivät minun ikkunani paskaksi, mutta en välittänyt, oletin sen katoavan itsestään pois. Lopulta sarvikuono alkoi syödä kissaani, mutten välittänyt mitään, koska tiesin sen raapivan sarvikuonon sisälmykset auki, ja niinhän se teki, ah Chakra, olet mun eläin niin ihana, julma pikku kakkiainen, alkulähteen lumottu.

Kello kaksi aamuyöllä heräsin siihen kun alakerran natsi työnsi niin rakasta luutaansa perseeseensä ja voihki nautinnollisesti. Irstas vanha setä, veis sen rakastettunsa, luudan mukanaan kauppaan...

No, paskasti jatkui koko loppuyön unet, koska seuraavaksi koko talo paloi ja minä kuolin... Mutta minua ei suostuttu päästämään toiselle puolen, joten minut palautettiin rangaistukseksi ihmisten keskuuteen, ihana koulupäivä, syljen päällesi.

Mie hankin mun prepaidin rekisteröidyks ja nyt mie pystyn laittaa ilmasii viestei netis, uu jee :D Ja sit tietenkin... Mulla on aatoksissain henkilö eräs... :)

Oi että, olen ma metsän poika, kaukan asun männiköissä, häntä mietin yksin pimeässä, rakastaa niin tahtoisin, sanojani pelkään, ne loukata ei saa, toivoa ei saa liikaa elättää, mutta silti sokeasti kuljen rakkauden tietä, siihen meidät on luotu kulkemaan... Ja sit mie söin tänään N A K K I K E I T T O A! :) Ja se oli tooooosi uh nam ja slurps slurps... Mielenkiintoinen elämäni, jossa syön sun kanitarhasi tyhjäksi. Minäkö hullu? Itse olet :D iaaaaargh