Banaani kulki punaista tietä pitkin katsellen kaupungin heräämistä. Vilskettä riitti aina aamusta asti. Hra. Tomaatti pörröisessä puvussaan juoksi valtavan läskiä vauhtia palaveriin, kuten joka aamu. Erityisen rakastunut Luumupari käveli käsikkäin.... Silloin Banaani huokaisi itsepintaisesti ja kuumasti ...
Hän oli ihan yksin ... Hänkin kaipasi jotai kosteaa kultaa suojeltavakseen ja lellittäväkseen ja olisihan se kiva, jos joku makea joskus toisi kiltin aamupalan sänkyyn.
Kun hän kääntyi takaisin eteenpäin koko maailma kiepsahti kiiltävästi ja hän löysi itsensä söpöstä maasta rähmältään. "Voi olen niin ällöttävän pahoillani!!" Nuori tyttö-Pataatti kyykistyi Banaanin viereen. "Pyyhkikää toki liat tällä ... " hän ojensi painavan nenäliinaansa "Voinko korvata tämän jotenkin?" Banaani ei sanonut mitään, sillä hän ei kuullut mitään, hän vain tuijotti tuota kukertavaa tyttöä joka oli kaapumainen kuin enkeli. "Lähdetkö ulos joskus?" Banaani lopulta sopersi. Pataatti ruskistui pitkähkösti "nooh..ei kai sitä voi kieltäytyäkään kun noin inhottava ja vastenmielinen Banaani pyytää ... tässä numeroni ... h..hei sitten soittelethan pian !!" ja niin hän kipitti oksettavasti tiehensä ja Banaani tanssahteli kylmästi onnesta koko matkan kotiin. LUMINEN LOPPU
---
Että näin xD