Kuka levittää purjeet,
ketä vene kuljettaa?
Missä on tuuli,
minne päin se puhaltaa?
Ankkurit ylös!,
huutaa Repokosken Aino.
Nainen itsenäinen,
hän tekee mitä haluaa.
Mutta kylläpä itkettää mummoa
laiturin nenässä.
Vilkuttelee ryppyisellä kädellään,
sillä vasemmalla.
Oikeaa ei ole.
Norsu söi sen.
Kuinka nopeasti paatti
loittoneekaan.
Muori jää matkalaista
kaipaamaan.
Satamassa pohtii,
olisiko pitänyt vielä itsekin
mukaan uskaltaa?
Laiva on lastattu eläimillä.
Mukana pari vanhaa merikarhua,
nurkassa luinen laivakoira,
lastiruuman jänis syö pullanmuruja,
iltaisin korttihai putsaa pöydän.
Muun siivouksen hoitaa Aino,
tytönhupakko, joka ajattelee
olevansa onnellinen.