Istun hiljaa huoneessani, on hiljaista ja pimeätä, tuijotan tietokoneeni näyttöä, olen yksin..niin yksin...
Puhelimeeni syttyy valo, joku soittaa. Tiedän kyllä kuka.En pysty vastaamaan, en vain pysty.
Tiedän jos vastaan se satuttaa minua enemmän, kuin olla vastaamatta.
Hiljennän puhelimen, se jatkaa tärisemistä pöydällä ja pian lopettaa senkin.
Ja jatkan sitä mikä jäi kesken...tuijotan jälleen näyttöä, eikä kukaan näe kuinka kyyneleeni vuotavat poskelleni.