Outoa kuinka sitä on muuttunut. Tai siis kuinka paljon Kissa on muuttanut mun suhtautumista kissoihin. En mä ennen kissoja vihannutkaan, mä en vaan jotenki ymmärtänyt niitä. Eikä kyllä kissat ymmärtänyt muakaan, juoksivat vaan yleensä pakoon,paitsi Kutvonen.
Kissassa mielenkiintoisinta on se miten ne kommunikoi. Olen tottunut jo koirien kommunikointiin ja jotenkin ajattelin sen poikkeavan kissoilla paljonkin. Toisin on ainakin Kissan kanssa, se tuijottaa suoraan silmiin, naukuu, ja jokaisella nauulla on oma tarkoituksensa.
Purr-Nau esim. tarkoittanee haluan rapsutuksia ja huomiota.
Nau kuuluu yleensä jos katsekontakti ei ole ollut tarpeeksi tehokasta.
Purr taas viittaa tylsyyteen ja/tai leiki mun kanssa.
Kimeätä lyhyttä naukua kuuluu yleensä kun Kissa puhuu Millille.
Tälläisiä olen huomannut. Lisäksi tietenkin maailman almost suloisinta on se kun ite on nukkumassa ja Kissa tulee viereen. Kissa laittaa tassunsa hennosti mun naamalle ja nukahtaa siihen.
Tänään Kissa pyysi eleillään ja äänellään päästä parvekkeelle.
Kyllä se oli hyvä juttu, että meille tuli KISSA.