"Minä katselin häntä, hän katseli minua,
tätä jatkui pitkään."
"Ei,ei,ei. Me epäilimme toisiamme, pystytimme esteitä
mahdolliselle rakkaudellemme, me molemmat. Oli
niin paljon muitakin ihmisiä, niin monia muitakin mahdolli-
suuksia, ja mekö muka, me kaksi : "Pystytkös sinä näkemään
minut hänen kanssaan", minä kysyin yhtenä iltana, ystävältäni.
""Miksei? Kokeile."
Hän ei ymmärtäny tilannetta, ei tajunnut miten paljon minulla oli
pelissä. Eikä ihminen voi istua puomilla ikuisesti, jossain vaiheessa
joku työntää hänet liikkeelle. Meidän oli tehtävä toisillemme jotain,
hyvää tai pahaa - kohdattava toisemme pöydän ulkopuolella ilman
sen tarjoamaa suojaa."