En sitte tiedä<eihän tästä niin sanotusta elämästä mitään tuu kun ei ittehaluu tai saa mitä haluis sanokaa jokin asia millä sen vois korjata,,kaikki menee päin helvettiä vaan et en tiedä missä järki on.kannattako sitä edes miettii..eilen yöllä olin niin hermo että nyt jälkeen päin rupee jo ite pelkään itteensä en sitte tiedä taas kerran..tai kyllä mä itte tiedän miks mun pää on lujilla mut sitä kun en pysty paljastaan muille oikeen kun luónne on kova vakka KYLLÄ HALUISIN....Mutta yhestä asiasta mä oon onnellinen ja se tapahtu viimme viikolla kiitokset siitä!!!!!!