IRC-Galleria

Peli: Turok.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Yllätyksekseni aika matalat 2008 peliksi.

Testikone: Dinonkaataja.

Turok on 2008 tehty klassisen pelisarjan uusin tuotos, ja myös näyttävin. Itse en koskaan pelannut niitä vanhoja Turokkeja silloin kun ne ilmestyivät ja jo kehittyneempien pelien aikana ne olivat mielestäni lähes surkuhupaisia. Joten minulla ei ole pelisarjan tiimoilta niinkutsuttuja retrokyyneleitä silmäkulmissa.

Turok on intiaani joka pistää T-rexiä turpaan ja siinä sivussa muutamaa pienempää liskoa ja naamioituneita ihmisiä jotka juoksevat ilman mitää järkeä aseet laulaen intiaanimme tappavaan syliin.

Turok on matkalla tuntemattomalle planeetalle avaruusmariineiden kanssa. Ryhmän tarkoitus on panna kapuloita rattaisiin terroristiksi muuttuneen entisen sotilaan johtamille joukoille ja pyytää itse pääpaha siinä sivussa kiinni. Alus saa osuman ohjuksesta ja tippuu keskelle viidakkoa. Alussa opastetaan uudet pelaajat kuin ohimennen kontrolleihin ja se ei häiritse kokeneempaakaan pelaaja koska se on naamioitu hyvin osaksi tarinaa. Tehtävä menee reisille ja selvytyneet joutuvat taistelemaan naamioidun putken kautta voittoon. Vihollisina toimivat mitä mahtavimmat dinot jotka asuttavat kaunista mutta tappavaa viidakoa. Paikoitellen myös vastaan marssii idioottimisia terroristeja joita räiskii siinä sivussa koko ajan toivoen seuraavan olevan viimeinen.

Tarina ei ole mikään erityisen erikoinen, mutta palvelee tarkoitustaan ja saa ajoittain elokuvamaisen fiiliksen takautumien ja muiden tehokeinojensa avulla. Tarinan soitilaat ovat mulkkupuusta pudonneita maailaman kovimpia ja vittumaisimpia örmyjä. Huvittuneisuus ei ollut kaukana kun kuunteli heidän miehistä murinaa ja ikuista kisailua siitä kuka on koko kollijoukon kovin kissa.
Ääninäyttely oli toimivaa. Musiikit eivät ärsyttäneet ja ääniefektitkin olivat muhevan kuuloisia.

Viidakko on putki, mutta kaunis sellainen (vaikka ei turok silmäkarkkiosastolta ihan terävintä kärkeä ole) ja sen koluaa kertaalleen läpi ihan mielellään. Erikoismaininan ansaitsevat kenttien mukana tulevat eri vuorokaudenajat ja säätilat. Ihmisten betonibunkkerit ja luolastot ovat astetta tylsempiä osuuksia, mutta kohtuu lyhyen pituutensa vuoksi eivät häiritse liikaa. Peli oli muutenkin melko lyhyt, mutta ehkä juuri sen takia viihdyttävämpi kuin monet sellaiset pelit joita saa viikkokausia koluta samalla kaavalla. Yhden kaavan räiskintäpelin pituudeksi turok on justiinsa oikein mitotettu ja siitä se saa ison plussan. Tallennuspisteet tosin saivat minut juuttumaan muutamaan kohtaan ja pahin niistä oli se helvetillinen jättikala jota sai kärryyttää liekinheittimellä luvattoman kauan ja jos muutamakin kalan hyökkäys meni perille turok palas alkuun ja sama grillijuhla alkoi alusta.

Turokissa oli niinkutsuttu uusi energiasysteemi eli osumat tai puraisut vihollisesta riippuen parantuivat vähän aikaa pikallaan huokaillen. Samoin asevarasto rajoittui kahteen tussariin, jousipyssiin ja puukkoon. Aseita pelissä ei ollut muutenkaan hurjan montaa ja peli ei muutenkaan sijoitu kovinkaan realistiseen maailmaan niin miksei niitä pyssyjä voisi pitää vaikka muutaman lisää kaiken kantavassa taikaselkärepussa. Aseista toimivimpia olivat tuplahaulikot lähietäisyydelle, ja pulssikivääri kauempana luuraaville vihuille. Muut aseet tuntuivat lähinnä vain joukon jatkolta. No jousipyssy oli ihan mukava ja kaatoi laakista ihmisinvihun ja päähän osuessaan myös dinon, tosin ei niitä isoimpia öllimöllejä. Puukonkäsittelytaito herra intiaanilla oli puolestaan tuhoisan tappavaa, jopa niin hyvää että puukolla sohiessaan hän oli vaarallisempi kuin ampuma-aseilla leikkiessään.

Mikään seikka ei loppujenlopuksi ärsyttänyt liikaa vaikka toki oli jotenkin kummallista ettei äänitehostetta kuulunut kun poimi maasta patruunoita, piti aina vilkaista oikeaan alareunaan että ottiko se ne kalmon panosvyöt vai ei. Ympäristö oli vähän turhankin kestävä nykyräiskinnäksi, seinään ei edes jäänyt tummempaa jälkeä kun vetas ohjuksen bunkkerin kylkeen.

Suosittelen kaikille räiskinnän ystäville joka eivät jaksa kuunnella tai katsella mitään seikkaperäistä tarinaa. Syvällisempää kokemusta etsivät runopujut saavat etsiä omaansa muualta, tämä on veemaisten äijien temmellyskenttä. Haulia terolle hattuun ja puukkoa T-rexille turpaan.

Hyvää:
Sopivan pituinen.
Hienot dinot.
Tasapainoinen kokonaisuus.
Harvinaisen vähän bugeja.

Huonoa:
Älyttömät ihmisvastukset.
Tallennuspisteet eivät koskaan miellytä minua.
Se puolenvälin jättiläishauki.

Yleisarvosana: Täydellinen räiskintäpeli ansaitsee puutteistaan huolimatta 9 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand