Kolaa mä juon, kuraläppää haistelen, hikeä valuu, KARJAISUT kaikuvat.
Hampaat itkevät verta, jäätelö tekisi hyvää, ehkäpä tartun viellä kerran rakkaaseen esineeseen, heilautan sitä ja annan sieluni virrata sen lävitse, tai sen virrata lävitseni kuin kofeiinin virkistävän vaikutuksen, rakkauteni haluaa halata minua halaan sitä oih Muikeaa.
Tuijotan tyhjää seinää, se heijastaa kuvia, murhaavia, hämääviä, jopa vihattuja kuvia, joskus jäätelö vain ei maistu joskus se ei vain maistu.
Runollista sanoo Arvo ja palaa maailmaan unien ja tuskien, joskus se keppoilee joskus se toimii, se oikuttelee se rakastaa ja nyt haluan palata niihin uniin, silmäpussit valuvat lattialle.