IRC-Galleria

On se rasittavaa, kun ei tiedä, eikä voi oikein udellakkaan omien periaatteiden vuoksi. Väsymys & vittuuntuneisuus omaan itseen on huono yhdistelmä.
Öitä.

"Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä,
kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole."

Joskus elämä on todellakin elämisen arvoista...

Oltiin tuossa just Jauhon ja Thasanin kanssa Härmän kuntoskeskuksella käymässä. Syötiin ensin itsemme täyteen herkullista ruokaa ja jäätelöä ja sitten lähdettiin uimahallin puolelle saunomaan ja uimaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin turkkilaisessa saunassa ja totesin, että se on ihan toimiva versio tästä peri-pohjalaisesta viritelmästä. Aniksen tuoksuista ja makuista höyryä hengitteli ihan mielellään ja se avasi hengitystiet samalla mukavasti. Peseytymisen jälkeen uimalataan puolelle siirtyminen oli hauskaa, kunnes löysimme lämminvesialtaan ja sen makoilua varten muotoillun pohjan. Teki lähtemättömän vaikutuksen. Lähtiessä oli pihalla vähän kylmemmän oloista, mutta reissu oli onnistunut. Nyt on mukavan rento ja uninen olo. Yksi asia vain vaivaa...

...PANETTAA NIIN SAATANASTI!!!

"..is that everything is uncertain."

Joku hullu joskus sanoi noin.
Taisi varmaan tietää mistä puhui, mutta niinhän ne hullut yleensä tapaa. Muut ei vaan aina ymmärrä. Mutta mutta, vanha vuosi on mennyt ja uusi vuosi saatu vastaan onnistunee ilotulituksen saattelemana. Kaupungin ilotulituksessa oli tänä vuonna oikeasti MUNAA. Hitto, kunnon paukkeet ja helvetin hienot efektit. Erityisesti se yksi, kun kipinöitä satoi maahan asti. Tosin joltakin random ihmiseltä meinasi hiukset kärventyä, kun isompi pomminkappale tuli kipinöissä päähän, mutta muuten esitys oli kerrassaan mainioin.
Ensimmäistä kertaa kuulin uudenvuodeniltana kaupungintalon kuusen äärellä laulettavan Maamme-laulua. En sitten tiedä oliko kyseessä suunniteltu esitys, vaiko täysin spontaani tapahtuma, mutta kyllä se vaan paikalleen sopi. Kiitokseni esittäjille.

Tämän menneen vuoden aikana on tapahtunut ainakin minulle ja varmaan monelle muullekin paljon ja äkkiä. Eikä se aina ole niin kevyttä kannettavaa. Mutta onneksi olen tavannut paljon mukavia ihmisiä ja saanut tärkeitä ja arvokkaita ystäviä ja oppinut tuntemaan vanhoja paremmin. Kiitoksia teille kaikille tästä kuluneesta vuodesta. Tiedäte kyllä keitä olette.

Ja niin... jotain uudenvuodenlupauksiakin pitäisi varmaan tehdä... Hmm... Mitenkä olis tällänen:
En lakkaa yrittämästä, enkä etsimästä. Kun tässä nyt on tullut taas käytyä katsomassa uima-altaan syvää päätä ilman kelluntalaitteita ja kunnollista uimataitoa, niin tuo saattanee olla paikallaan. Ainakin kahden ihmisen luuisi tietävän kuinka syvällä kävin ja toisen kahden tietävän siihen ainakin osan syistä.

Lopetan tällä kertaa Turisaksen kappaleeseen "Those Were The Days":

Once upon a time there was a tavern,
Where we used to raise a glass or two.
Remember how we laughed away the hours,
think of all the great things we would do.

Those were the days my friend,
We thought they'd never end,
We'd sing and dance for-ever and a day,
We'd live the life we choose,
We'd fight and never lose,
For we were young and sure to have our way.
Lalala lah lala, lalala lah lala

Just tonight I stood before the tavern,
Nothing seemed the way it used to be.
In the glass I saw a strange reflection,
Was that lonely soldier really me.

Those were the days my friend,
We thought they'd never end,
We'd sing and dance for-ever and a day,
We'd live the life we choose,
We'd fight and never lose,
For we were young and sure to have our way.
Lalala lah lala, lalala lah lala

Through the door there came familiar laughter.
I saw your face and heard you call my name.
Oh, my friend, we're older but no wiser,
For in our hearts the dreams are still the same.

Those were the days my friend,
We thought they'd never end,
We'd sing and dance for-ever and a day,
We'd live the life we choose,
We'd fight and never lose,
For we were young and sure to have our way.
Lalala lah lala, lalala lah lala

...tonttu voi tulla ikkunan taa. XD

Hyvää joulua kaikille rakkaille, ystäville ja tutuille!
Pitäkää hauskaa, vaikka pulkkamäkeen ei vielä pääsekkään. :)

No niin... nyt on sitten Poika porisemassa taas vaihteeksi. Tuossa joskus keskiyön aikoihin aloin tuota satsia vääntämään ja nyt sain jätettyä tuon padan tuonne kylppäriin odottelemaan aikoja parempia. Joulupäivänä pitää katsoa, että lähteekö tuo seos omin avuin käymään, vai vaatiiko se pikkuisen Apua (5 kiloa rypälesokeria tekee aina ihmeitä). Ohjeessa sanotaan, että antaa käydä sen kolme viikkoa, mutta katsoo nyt... ajattelin tuon antaa olla kuukauden päivät näin heti suoraan. Pistänpä tähän vielä linkin tuohon ohjeeseen näin inspiroimaan muitakin innokkaita siman sekoittelijoita.
http://www.moonsorrow.com/moonsorrow_warmead.html
ja sama suomeksi
http://kuvake.net/clubs/?club_id=80441

Ja tähän loppuun voisi todeta suuria viisauksia Moonsorrowin mukaan:


(Ja katso! Voiko toista niin ylvästä näkyä olla
kuin hiljaisten liekkien kurotus tähtiä kohti.)

LISÄÄ SIMAA!

Pitänee opetella lakkaamasta painamasta enteriä kun on tuon otsikon kirjoittanut. No, eipä sille kai mitään voi.

Onpas taas turha olo.

Paavo väyrysen sanoin: "Voikohan vitutukseen kuolla?"

...they just go to hell and regroup.

Elikkä on tullut kuunneltua taas Doomin midejä vähän liikaa. Kyllä se vaan pitää paikkansa, että ennen kaikki oli parempaa... Katsoo nyt vaikka tietokonepelejä... Doomit, UFOt ja Steel Panthersit thetiin aikaa sitten ja niitä jaksaa SILTI vieläkin pelata.

Helvetti, kun tunteekin taas olonsa vanhaksi...

Jaahas. Kylläpäs tänään (lue: heräämisen ja nukkumaanmenon välissä) on tapahtunut taas paljon. Jospa vaikka mainitsisin siitä, kun tulin tuossa puoli yhden maissa tuota Kasperinviitaa pitkin ja eräs pyörällä kulkeva nainen pysäytti ja pyysi auttamaan kadun toisellapuolella istuvaa vanhempaa miestä. Kyseinen mies oli kaatunut rollaattorinsa kanssa eikä päässyt ylös omin avuin. Tällä rouvalla taasen oli kiire töihin, eikä hän joutanut auttamaan. No, minähän ältiöhyviksenä (Awful Good) menin kysymään, että tarvitsisiko herra kenties apua. Hämmästyksekseni tämä seitsemissäkymmenissä oleva herra myönsi olevansa avun tarpeessa. Oletin lähinnä vihaista tuiskahdusta, tyyliin "Pidä kloppi huoli omista asioistas!" tai jotain vastaavaa. No, kun olin saanut tämän miellyttäväksi ihmiseksi paljastuneen herran autettua jaloilleen ja lepäämään rollattorinsa penkille, paljastui, että hän asui samalla kadulla ja samassa talossa, kuin minä. Tosin toisessa rapussa, mutta naapureita me silti olemme. Tämä ei kyllä ole mikään yllätys. Tiedän tästä talosta nyt neljä asukasta itseni lisäksi... En ole kovin aktiivisesti pitänyt yhteyttä naapureihini...
Mutta mutta. kun olimme saaneet tarkistettua, ettei mikään paikka ollut rikki - mikä olis SUURI helpotus sinänsä - lähdimme hiljalleen kävelemään kotia kohti. Aikaa vierähti parin - kolmen sadan metrin matkaan se reilu 45 minuttia, mutta aika kului rattoisasti keskustellessa niitä näitä, aina tämän talon ja alueen maineesta sukulaisiin ja tuttuihin. Saatoin tämän herrasmiehen kotiovelle asti ja mietin tässä, että kannattaisikohan viimeinkin olla edes jonkinlaisissa tekemisissän tämän talon muiden asukkaiden kanssa... No, se jäänee nähtäväksi.


Aiemmin illalla olimme porukalla (minä, Gakuto-seme, JauhoFL ja Karstus-66) tehneet lämpimiä leipiä ja katsoneet korealaisen trilleri-elokuvan joka menee luokkaan hidastempoiset ja ERITTÄIN oudot elokuvat... Ja sen perään pikakelauksella 300. Ei sillä väliä, mitä muut sanovat, 300 on ja tulee aina olemaan loistava fiilis-elokuva. Ilta oli onnistunut, leivät hyviä ja seura mukavaa. Pitää ottaa joskus uusiksi...
Kuvassa Gakuto-seme aiemmin illasta Fantasialinnalla... Kertoo paljon illan menosta. XD

No, kun kerran on haastettu, niin mikäs siinä.

ENSIMMÄINEN...
1. Paras ystävä: Ei tarkkaa muistikuvaa. Juha Kuortaneelta.
2. Suudelma: 01-02 talvella Tampereella.
3. Lemmikki: Suomenajokoira Haku
4. Rakkaus: jos olisin kyynisempi, niin vastaisin, että "mitä se on?", mutta vastataan nyt sitten Anna
5. Harrastus: Tästäkään en ole varma. Joko lukeminen tai tietokonepelit.

KOSKA VIIMEKSI...

1. Poltit Tupakan: ei tarkkaa muistikuvaa (poltan vain humalassa)
2. Joit alkoholia: ömmm..... Pari-kolme viikkoa sitten?
3. Ajoit autolla: Ei ole korttia, eikä autoa. Ja vaikka ei sitä autoa kortilla ajetakkaan vaan taidolla, niin en aja.
4. Soitit: Toissapäivänä äidille. Kitaralla leikin joku kuukausi sitten.
5. Nauroit: Neljä tuntia sitten, vanhalle #sema:n irc-logille
6. Kuuntelit musiikkia: koko ajan (Chiasm - Liquefy)

OLETKO KOSKAAN...

1. Deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? en (deittaile).
2. Ollut pidätettynä? en... vielä.
3. Uinut alastomana? en.
4. Ollut TV:ssä? en
5. Harkinnut itsemurhaa? kyllä.
6. Suudellut jotakuta ja katunut sitä? kyllä
7. Pelännyt? joka päivä, mutta ei se estä mitään.

TÄLLÄ HETKELLÄ...

1. Mitä uraa harkitset? eos. kirjailija olisi kiva olla...
2. Paras ystäväsi? eos.
3. Sinulla on päälläsi? Pitkät kalsarit ja t-paita.

5 ASIAA JOTKA OLET TEHNYT TÄNÄÄN...

1. Käynyt kaupassa.
2. Käynyt isovanhemmilla.
3. Käynyt porukoilla.
4. Katsonut televisiota.
5. Pessyt vessan kloorilla.

olen liian laiska haastamaan ketään.

Tälläisiin vastaaminen on aina niin pirun hankalaa. Alkaa vissiin joku varhaisiän Alzheimer pilkistää rumaa päätään. No, "Alzheimerin taudissa on se hyvä puoli, että tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä." HAH!

No, kaippa tätäkin voisi sitten kokeilla. Päivä vaikuttaa aika vittumaiselta tähän mennessä. Istun kurssilla ja lukujärjestys sanoo, että Laitteisto, mutta eipä täälä paljoa opiskella. Ruoka oli tavanomaista tämän koulun purtavaa. Ei hyvää, mutta kyllä sitä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Pitäisi jaksaa tehdä tehtäviäkin, mutta ei oikein inspiroi joku Access.
Niin ja mitäkö opiskelen? Mikrotukihenkilöksi monimuoto-opiskeluna.

Kattoo nyt tuleeko tänne kirjoitettua enempää, vai jääkö tämä ainutkertaiseksi.

<-> Signing off. <->