viereeni sänkyyn. Oli vaikeaa avata silmät, mutta hellästä töyttäisyistä
ja kirputtamisesta päätellen kyseessä oli tuo toinen niistä lapsosistani;
Nöpö. Valtava ja tasainen hurina täyttää huoneen. Miten voikaan
nyt leppoisampaa kissanomistajan olla? Melkein nukahtaa uudestaan
kun lämpöinen karvakerä turisee kyljessä kiinni.
Toinen siristelee silmiään sohvalla. Taitaa olla kohta kissain aamupalan aika.
Mutta ensin on keskityttävä aamupesuun; hienon hienosti
silkkiturkki suoraksi ja tassulla hieman korvan takaa.
Ai että minä sitten rakastan näitä!
[kuvassa Le pétit Papillon eli Nöpömme]