IRC-Galleria

Anna Eriksson - Huojuva talo

Suljettu autiotalo,
Sen ikkunoissa auringon hatara valo.
On kotikylän laitamilla puitu viljaa -
Kesästä jäljellä vain ajatus.
Ikävän rajaton siipi,
Se tahtomatta tuli ja minua riipi.
Ja kotipiha kasvaa polviin asti heinää,
Kun lapsuuden polkua astelen,
Suruni seiniä katselen.
Tuntuu kuin irti pääse en.

kertosäe:
Huojuva talo -
Äiti, kuule minua:
Voimat ei riitä,
En tiedä, mitä tehdä.
Huojuva talo -
Uskon, isä, sinua.
Kauan on siitä,
Kun tiesin mihin mennä.

kertosäe2:
Oon kovin yksin,
Oon niin yksin.

Kotini takana lehto,
Sen uumenissa unien keinuva kehto.
Ja puro, joka päivän kirkkaudessa välkkyi,
On vuosien viimoissa kuivunut.
Elämän raitilla tuulee,
Kai joku sitä vapaudeksi luulee.
Ja kylätietä kulkee tyttö, jonka tunsin.

Vaan valo on silmistä siirtynyt,
Aika jo kasvoihin piirtänyt.
Kertoisit, minne lähden nyt.

kertosäe

kertosäe2

Kertokaa, mitä tekivät meille
Lapsuuden leikkejä rakasteneille.
Pimeän siemenen saivat sisään.
Mutta me kotiin palataan,
Särkyneinä kotiin palataan.

kertosäe (2x)

Oon niin yksin.