IRC-Galleria

Alkuverkan ajan kiva keli, sitten alkoi välissä satamaan kunnolla&tuulemaan - ja mä vain tuumasin, että kivaa ,-) Jostain kumman syystä - kaikessa karmeudessaan - luonto on upea. Ehkä tähän pystyy vain masokisti, joka on treenannut yhden talven kaikissa keleissä maratoniin - ei mikään hetkauta.

Lumppari on upea. Se säikkyi pari kertaa ihan kunnolla - toinen kerta johti melkein pilotin tippumiseen. Siitä huolimatta se ei sikaile - säikähtää "aidosti" eikä vedä yhtään ylimääräistä "tiputetaan kuski" liikettä. Ja kuski oli tosi tyytyväinen itseensä - siinä, missä joskus olisi noihin vastauksena ollut ärinää, murinaa ja ärräpäitä, oli vain ymmärrystä ja positiivista kannustamista, että kaikesta huolimatta hommat voidaan hoitaa fiksusti - ei se maailma syö, vaikka niin pienestä hevosesta välissä tuntuu. Ja rauhoittuihan se tilanne niin, että saatiin parit hyvät "mutkat" ja sitten hyvillä mielin radalle loppukävelyyn - joka kyllä typistyi kiitos luontoäidin.

Tänään oli kyllä filosofiset ajatukset mielessä, kun sitä rataa tarpoi luonnon ympäröimänä. Voi vain pienenä ihmisenä todeta olevansa niin kiitollinen siitä, että on elämäänsä saanut nämä eläinystävät. Hienoja sieluja, voisin tuumata.

Huomenna hyppytunti, jos kenttä ei paukahda jäähän. Sitten ehkä tämä yltiöpositiivisuus loppuu
,-)

Mä en ymmärrä, mistä niitä rupia sikiää ,-) Ja nyt on nimenomaan rupia - ei riviä - ihan ammattilaisen vahvistamana... ehkä nyt vain on sellainen keli, että jokaisesta pienestä naarmusta kertyy rupi...

Tänään kenttä oli ok kunnossa - saatiin mentyä kaikki askellajit, vastalaukat mukaanlukien. Olen äärimäisen ylpeä itsestäni, koska osasin mennä laukka ympyrän pienentämisessä "juurisyylle". Kun se ei toiminut, totesin, että ulkopohje ei tule kunnolla läpi - ja sitten treenattiin vain pääty-ympyrällä pari askelta laukassa sisään, pari ulos, taas sisään.... löytyihän se herkkyys sieltä. Eli taas tuli todettua tämä vanha totuus - raami-oppi - hevosen pitää olla paitsi takaa edessä, myös niiden kahden roikkuvan kappaleen välissä.... Enivei, oli kiva ridaus ja hevonen oli tyytyväinen - ja itse taas ihan uutta intoa päällä - eri fiilis kuin eilen...

Sandclear kuuri alkoi tänään - jäi kupin pohjalle, syönee jossain vaiheessa yötä potutukseensa.

Omistaja ollut 6 päivää karkkilakossa. Uskomattoman suuri saavutus "irtokarkki-tytöltä"..

Töissäkin oli kivaa, hah hah!

Tänään oli Hesassa upea päivä! Maa on "suunnilleen" valkoinen ja aurinko paistoi - ihan talven tuntua! Meillä se tietty tietää sitä, että kenttä on "rapsakka". Mutta onneksi tasainen - nykypaikassa kun tuo kenttähuolto ihan oikeasti toimii. Eilen valkku-tunti, tänään ryhmätunti ja huomenna lepoilua. Rivi on on-off linjalla, täytynee tilata huomenna umpeenpanolääkettä ja alkaa sitä lääkitsemään ihan tosissaan.

Mutta kaiken kaikkiaan voi vaan todeta, että nyt Lumpparille on löytynyt K O T I. Tyytyväisempää hevosta saa hakea. Toisaalta viettäähän se aitoa hevosen elämää - ja omistajan tykkään, kun loimitukset ovat nyt "järkiperäisiä" (eli kasvattaa se kunnon talvikarvan, mutta jos tallin kisaravuritkin, miksi ei myös meidän maatiainen) ja vaikka tulee kelirikkokelit, on tallilla elämää, koska kisahevoset kuitenkin liikutetaan. Toisaalta illalla ridauksen jälkeen tallikäytävä on ihanan rauhallinen ja hiljainen - on vain "tupa täynnä" tyytyväisiä hevosia... Huah.

Valmentaja tupsahti talliin ja sanoi, että kanget kehiin. Ja polletuiselle sitten ne ja kentälle.
Kivan kiva tunti! Vaikka hevonen oli rennompi kuin ratsastaja - lihakset jumissa eli täytyy ottaa venyttelyt taas kehiin. Tehtiin ravin kokoamisia (kuinka hemmetissä joku voi ratsastaa moista koko kierroksen - ja vielä useamman??), laukassa taasen vastalaukkoja ympyrä leikkaa kautta. Oikeassa kierroksessa vasen laukka oli hakusassa - punki itseään ulos, oli solmulla, oli kerällä, oli kaikkea mahdollista... kunnes sille vain loksahti se, kuinka sitä pientä (hah - pientä) kroppaansa käyttää - ja silloin se tuli alle, oli tasapainossa ja polki sitä vastalaukkaa - ja ympyrä leikkaa meni vielä tosi hyvin. Eli tuli taas se minuutti, jonka aikana tajusi paljon sitä, miltä sen ratsastuksen täytyy tuntua... Lopuksi alettiin tekemään vielä laukanvaihtoja. Niitä stressasi kuski enemmän kuin hevonen ja kiitos kuskin, menivät ne pieleen. Kyllähän se vaihtaa, kunhan kuski osaisi ottaa ja vaihtaa. Mutta siinäkin on taas vain harjoittelun paikka - kunhan se tunne saadaan hyväksi, alkaa ne sujumaan...

Oli ponissa virtaa estetunnin alussa! Ravipuomeille nosti laukan ja yritti loikkia paria puomia kerrallaan. Maassa olevien puomien yli se veti ihan sikalaukkaa - tartti pysäyttää pari kertaa aitaa päin. Mutta sillä oli H A U S K A A!!! Pukkia tuli, kun ravuri erehtyi menemään samaan aikaan vauhdilla ohi, talli-koira Peggyn kohdalla viskottiin päätä ja näytettiin hurjan.. iloiselle ,-) Kyllähän se sitten rauhoittui, kun ihan hyppäämään päästiin. Ja lopputunnista jopa jo ihan väsähti. Mutta oli tosi hauska tunti. Tätä lisää - aika-ajoin. sitä ennen täytyy harjoitella niitä ravipuomeja...

Vihmoi sen verran, että tämän päivän hoivailu jäi sitten ihan puhtaasti harjailuksi ja rapsutteluksi. Huomenna olisi sitten hyppypäivä - saadaan varmaan ponilta kyytiä...

Tänään kera A:n kanssa parin tunnin maastolenkki. 90% käyntiä, yksi tienpätkä oli tosi kivan pehmeä ja siinä piti ravata.. tosin Lumi tietty tuumasi, että laukataan.. Se on niin hauskanen maastolaukkailussa, kun polkee tosissaan alle ja menee tosi helposti kootuksi, kun vähän otat ja pidätät. Tosin pitihän se näyttää taitonsa poikittaislaukkauksessa paikallaan, kun H kera A:n otti ja "ajoi" peräämme lähtenyttä tallikoiraa tallille päin.

Vtj oli huolella turvoksissa, kun otin talliin. Laski täysin ridauksen myötä. Rivinhoitoon-rivinhoitoon..

KKK=kunnon-kunnollinen-kohotus projeketi edelleen jatkuu. Tänään oli vuorossa spinning. Huomenna töihin. Yllättävää kyllä, ei potuta. Luottavainen olo, että asiat menevät painollaan.

Lumenius tunnilla kera kuskin. Hauska ja aivan upea tunne, kun tajuaa, että valkun reilu puoli vuotta toitottamat asiat alkavat mennä päähän. Nyt on ihan luonnollista miettiä ulko-ohjaa, sisäpohjetta ja puolipidätettä - hah, vasta nyt Lumen kanssa olen alkanut ymmärtämään, miksi noita oikeastaan tarvitaan.

Tehtiin melko paljon vastalaukkoja. Vielä täytyisi saada tuo toimimaan s.e. hevonen on tasapainoinen ja hyvin alla. No, siinä on tavoitetta.

Tullut vähän lunta maahan, mikä teki kyllä tosi positiivista! Vaikka keräsi kunnon tilsat - ensimmäiset tälle talvelle.

Keittiön kaapin ovet ovat nyt vihreät. Siihenhän meni kolme vuotta, että maali oviin päätyi. Mutta nyt se siellä on.

Ponille tuli uudet popot jalkaan, neljällä hokilla. Nyt pysyy tompelompikin polle pystyssä.

Kisat jää väliin. Sen verran kaikkea "actionia", että repeäminen sunnuntaina vielä hevosen riepottamiseen paikasta A paikkaan B ja takaisin paikkaan A ei nyt houkuttele. Tämä ikuisuusprojekti "keittiönmaalaus" kun pitäisi myös saada päätökseen.. tai edes vähän matkaa taas eteenpäin.

Lumenius sai tänään lepopäivän. Ensi viikolla takaisin töihin ja samalla paluu takaisin arkirytmiin ratsastuksessa.

Oli kuin täi tervassa kentällä - vaikka kieltämättä toimii tuossakin tilanteessa hemmetin paljon paremmin kuin esim. puoli vuotta takaperin. Ehkä sitä on oppinut liian hyvälle. Rata vapautui sopivasti ja käytiin laukkaamassa. Hah hah. Onneksi se "vie" vain viisi laukka-askelta ja sitten antaa kiinni. Mentiin sivuttain, mentiin kovaa ja välillä vähän hiljempaa - ja välillä muutamalla pukilla varustettuna. En tohtinut päästää kunnolla menemään - siihen hommaan täytyy odottaa talvea ja lunta.