IRC-Galleria

Tämän päivän joogasta ehdin juuri ja juuri tallille valoisan aikaan.. Hevonen nopeasti kuntoon ja metsälaistalle ihmettelemään baanaa valoisana aikana. Lars Levi jo viskeli päätään radalla kun tajusi, että matka vie metsään...

Yksin oltiin alkuun ja poni oli aika "päheenä". Laukat menivät ihan sivuttaislaukkailuksi ja voi hemmetti mitä pukkeja! Se on kyllä uskomattoman "kompakti" rakenteelta ja sen myötä varsinainen kumipallo, kun niitä levade-hyppyjään tekee... Mentiin varamaan parikymmentä minsaa yksin, sitten tuli ex-tarhakamu V ja vedetiin sen kanssa pari kertaa vielä rata ympäri. Lopussa laukatessa Lumenius oli jo selvästi väsynyt - pää alhaalla - mutta eihän se väsyminen silti estä niitä pukkeja tekemästä...

Hieroja H vei ilmesesti Lumen refleksit mukana. Refleksiharjoituksista ei tule mitään, kun en niitä pisteitä enää löydä. Lumppari seisoo käytävällä ja on sen näköinen, että hemmettiäkö siellä mun kylkiä ja pyllyä puristelet... Mutta porkkanajumppa on MUST! Meillä on melkoisen hauskaa, kun sitä harrastetaan..

Meillä on hauska talli! Jääkelille oli keksitty ajaa lanta-ura laitsalle, joka jokatapauksessa käännetään ensi kesäksi. Sinne me sitten menimme - keskelle mettikköä kera tarhakaveri A:n. Ja oli hauskaa! Vaikka oli pimeää, hevoset olivat ok ja intoa sopivasti täynnä - Lumediuksen laukka on kyllä mielettömän hyvä - se meni niin kevyttä, koottua laukkaa, että jos joskus sen kentällä samanlaiseksi saisi, niin wow.

Mutta on mulla myös uskomattoman upea hevonen! Koko ajan se oli täysin luotettavan ja tasaisen oloinen, vaikka tallikoira P välillä puskikosta poukkoili, ei ollut täyttä valoa ja myöskään ikinä sillä ei tuolla ole ratsastettu.

H kävi tänään. Polle parka meni ihan lukkoon, kun siirrettiin käytävältä karsinaan hierottavaksi - viimeisin karsinahoitokokemus kun sillä on eläinlääkärin rauhoittava piikki ja raspaus... Kyllä se epäilevä tuomas sitten laantui ja alkoi nauttimaan olotilastaan.

Tilanne oli ok - oikealta selkä vähän jumissa, mutta ei paha - menee "normaaliin" piikkiin. Eli kaikki edellinen oli "lauennut", good! Takapää oli kuulemma TOSI relax... Porkkanajumppaa täytynee alkaa harrasatamaan.

Kera A:n ja V:n kanssa maneesia ihmettelemässä - Lumen tapauksessa sananmukaisesti ihmettelemässä. Ihmettely oli tässä tilanteessa "aitoa" - poniparka. Mutta tottuhan se siihen ja meni lopuksi ihan mallikkaasti. Matkat menivät hyvin ja tuulesta huolimatta meidän kunnon keltainen ridausloimi pysyi menossa mukana.

Vaikka hyppytunti muuttui käyntitunniksi, kiitos yönaikana jäähän paukahtaneen kentän. Odotin koko aamun, että "kyllä se aurinko sulattaa", mutta pah. Mutta oli siitä huolimatta hyvä tunti! Ja hevonen oli taasen tyytyväisen oloinen - eli nautti myös itse ryhmätunnista. Huomenna maastoilumatka maneesiin - päästään kunnon pohjalle hiomaan hommia... Ensi viikko meneekin rauhassa - on paitsi luvattu pakkasta, tulee töihin Unkarin kollega vieraaksi ja lisäksi keskiviikkona tulee Lumen suosikki-hyper-mega-mukava ihminen eli hieroja-H.

Alkuverkan ajan kiva keli, sitten alkoi välissä satamaan kunnolla&tuulemaan - ja mä vain tuumasin, että kivaa ,-) Jostain kumman syystä - kaikessa karmeudessaan - luonto on upea. Ehkä tähän pystyy vain masokisti, joka on treenannut yhden talven kaikissa keleissä maratoniin - ei mikään hetkauta.

Lumppari on upea. Se säikkyi pari kertaa ihan kunnolla - toinen kerta johti melkein pilotin tippumiseen. Siitä huolimatta se ei sikaile - säikähtää "aidosti" eikä vedä yhtään ylimääräistä "tiputetaan kuski" liikettä. Ja kuski oli tosi tyytyväinen itseensä - siinä, missä joskus olisi noihin vastauksena ollut ärinää, murinaa ja ärräpäitä, oli vain ymmärrystä ja positiivista kannustamista, että kaikesta huolimatta hommat voidaan hoitaa fiksusti - ei se maailma syö, vaikka niin pienestä hevosesta välissä tuntuu. Ja rauhoittuihan se tilanne niin, että saatiin parit hyvät "mutkat" ja sitten hyvillä mielin radalle loppukävelyyn - joka kyllä typistyi kiitos luontoäidin.

Tänään oli kyllä filosofiset ajatukset mielessä, kun sitä rataa tarpoi luonnon ympäröimänä. Voi vain pienenä ihmisenä todeta olevansa niin kiitollinen siitä, että on elämäänsä saanut nämä eläinystävät. Hienoja sieluja, voisin tuumata.

Huomenna hyppytunti, jos kenttä ei paukahda jäähän. Sitten ehkä tämä yltiöpositiivisuus loppuu
,-)

Mä en ymmärrä, mistä niitä rupia sikiää ,-) Ja nyt on nimenomaan rupia - ei riviä - ihan ammattilaisen vahvistamana... ehkä nyt vain on sellainen keli, että jokaisesta pienestä naarmusta kertyy rupi...

Tänään kenttä oli ok kunnossa - saatiin mentyä kaikki askellajit, vastalaukat mukaanlukien. Olen äärimäisen ylpeä itsestäni, koska osasin mennä laukka ympyrän pienentämisessä "juurisyylle". Kun se ei toiminut, totesin, että ulkopohje ei tule kunnolla läpi - ja sitten treenattiin vain pääty-ympyrällä pari askelta laukassa sisään, pari ulos, taas sisään.... löytyihän se herkkyys sieltä. Eli taas tuli todettua tämä vanha totuus - raami-oppi - hevosen pitää olla paitsi takaa edessä, myös niiden kahden roikkuvan kappaleen välissä.... Enivei, oli kiva ridaus ja hevonen oli tyytyväinen - ja itse taas ihan uutta intoa päällä - eri fiilis kuin eilen...

Sandclear kuuri alkoi tänään - jäi kupin pohjalle, syönee jossain vaiheessa yötä potutukseensa.

Omistaja ollut 6 päivää karkkilakossa. Uskomattoman suuri saavutus "irtokarkki-tytöltä"..

Töissäkin oli kivaa, hah hah!

Tänään oli Hesassa upea päivä! Maa on "suunnilleen" valkoinen ja aurinko paistoi - ihan talven tuntua! Meillä se tietty tietää sitä, että kenttä on "rapsakka". Mutta onneksi tasainen - nykypaikassa kun tuo kenttähuolto ihan oikeasti toimii. Eilen valkku-tunti, tänään ryhmätunti ja huomenna lepoilua. Rivi on on-off linjalla, täytynee tilata huomenna umpeenpanolääkettä ja alkaa sitä lääkitsemään ihan tosissaan.

Mutta kaiken kaikkiaan voi vaan todeta, että nyt Lumpparille on löytynyt K O T I. Tyytyväisempää hevosta saa hakea. Toisaalta viettäähän se aitoa hevosen elämää - ja omistajan tykkään, kun loimitukset ovat nyt "järkiperäisiä" (eli kasvattaa se kunnon talvikarvan, mutta jos tallin kisaravuritkin, miksi ei myös meidän maatiainen) ja vaikka tulee kelirikkokelit, on tallilla elämää, koska kisahevoset kuitenkin liikutetaan. Toisaalta illalla ridauksen jälkeen tallikäytävä on ihanan rauhallinen ja hiljainen - on vain "tupa täynnä" tyytyväisiä hevosia... Huah.

Valmentaja tupsahti talliin ja sanoi, että kanget kehiin. Ja polletuiselle sitten ne ja kentälle.
Kivan kiva tunti! Vaikka hevonen oli rennompi kuin ratsastaja - lihakset jumissa eli täytyy ottaa venyttelyt taas kehiin. Tehtiin ravin kokoamisia (kuinka hemmetissä joku voi ratsastaa moista koko kierroksen - ja vielä useamman??), laukassa taasen vastalaukkoja ympyrä leikkaa kautta. Oikeassa kierroksessa vasen laukka oli hakusassa - punki itseään ulos, oli solmulla, oli kerällä, oli kaikkea mahdollista... kunnes sille vain loksahti se, kuinka sitä pientä (hah - pientä) kroppaansa käyttää - ja silloin se tuli alle, oli tasapainossa ja polki sitä vastalaukkaa - ja ympyrä leikkaa meni vielä tosi hyvin. Eli tuli taas se minuutti, jonka aikana tajusi paljon sitä, miltä sen ratsastuksen täytyy tuntua... Lopuksi alettiin tekemään vielä laukanvaihtoja. Niitä stressasi kuski enemmän kuin hevonen ja kiitos kuskin, menivät ne pieleen. Kyllähän se vaihtaa, kunhan kuski osaisi ottaa ja vaihtaa. Mutta siinäkin on taas vain harjoittelun paikka - kunhan se tunne saadaan hyväksi, alkaa ne sujumaan...