IRC-Galleria

köhähteli alkukäynnissä ja jonkun verran ravissa. Mutta oli silti innokas - varsinkin kun radalla oli taasen vauhtia. Ai niin, nyt alkaa olemaan kaulassa jo kesäkarva - aivan ihanan silkkinen ja ohut..

Uudet saappaat toista kertaa jalassa, edelleen tuskaa, mutta ehkä vähän vähemmän.

Nimittäin takaa-ajaminen. Lähdin juoksuttamaan kaks-liinalla, mutta kun totesin, että ei voi mennä suoraan, kun polle-poo-pontus ei tajua, vaihdettiin takaa-ajoon. Muutaman kerran ampaisi ihan huolella, mutta sitten alkoi hiffaamaan asian. Noh, tulipa ainakin selväksi se, että Lumpparilla ei todellakaan ole ajettu ikinä - muutenhan se ei olisi ollut noin h-moilasena tuossa asiassa.

Köhii edelleen, mutta onneksi ei niin paha kuin viimeksi - limaa irrottavaa köhää. Nyt kevennetyllä hetken aikaa, niin kuitenkin, että limat irtoaa. Virtaahan siinä hevosessa on.

Uudet popot jalkaan tänään. Hih. Eikä yhtään irtokenkää tämän 7 viikon kengitysjakson aikana - ainoastaan yksi irronnut naula lyöty kiinni. Huippu saavutus verrattuna edelliseen kengittäjään, varsinkin, kun nyt on ollut kunnon "imu-rapakelit".

Lumppari oli kyllä ihan omassa elementissään, kun käytiin Andyn ja Erbenin kanssa maastossa.
Lähtiessä tuumasin Heidille, että "Lumi taitaa olla aika väsy" - ja mitä pas*aa. Herra hevonen kyllä oli virkeä kuin peippo - inisi, viskoi päätään ja yritti saada jokaisesta Andyn kommervenkistä tekosyyn pomppia-loikata-inistä-tai-muuta-mukavaa. Mutta mukavaahan se on, kun hevonen nauttii elämästä! Mentiin vain ravia, mutta sitä mentiinkin sitten aika kovaa - ja pitkää askelta! Takasin tullessa lähdetiin Heidin kanssa vielä kiertämään rata "rauhallisessa laukassa". Ensimmäisen sadan metrin jälkeen Lumppari päästi kunnon pukin ja tuumas, että ei ladyt - nyt pitäisi päästä menemään! Heidi mulle naureskelikin, että jahka Lumpparilla vielä kunto nousee tuosta, niin millä ihmeellä sen saa pysymään maastossa aisoissa? Sydämellä, tietty ,-) Kun vaan antaa sen iloita ja luottaa siihen, että mitään ei satu, niin hyvin menee.

Kävin onneksi ajamassa tänään katsastamassa ensi sunnuntain kisapaikan Sipoossa. Meiltä jää kyllä nämä kisat väliin - sen verran kapeaa&mäkistä tietä ja vikat kilsat vielä hiekkatietä ja kelirikolla, joten no thanks. Nyt täytynee viritellä kisakalenteria uudestaan. Kirkkonummella oli muuten yhdet kisat paikassa, jota pitää Lumpparin maahantuonut hlö - pitäisköhän mennä sinne ,-) Ei vaiti, liian pitkä matka.

Ja Lumi oli tosi väsy siinä vaiheessa, kun alettiin sitä pakkaamaan takasin kotio päin. Päivän pituus oli kyllä tosin kuskin vika - nimittäin oletin, että menee ainakin tunti, kun ajamme Mäntsälään. Ja mitä kukkua.

Rata meni taas T O S I hyvin putkeen. Huipputulos, 50%. Toisaalta, nyt saatiin neljä kertaa enemmän pisteitä esim. sisäänratsastuksesta, josta tuli 4 p, viime viikonlopun 1 p sijaan. Verkka oli kentällä ja siellä oli ihan ok, suht rento. Maneesissa saatiin olla pienessä päädyssä odottamassa vuoroa edellisen ratsastajan suorituksen ajan ja kun mentiin itse radalle, oli varmaan 1 minuutti aikaa, kunnes pilli soi ja oli mentävä. Katsoja/tuomaripäätyä se taasen katteli kuin sonni uutta porttia. Eli lisää vain harjoitusta ja treenausta, eiköhän se siitä. Ja jos ei, sitten Lumpparista tulee ihan kotiratsu.

kävelee kauppaan ja toteaa puolessa välissä shoppailukierrosta, että toinen korva on aivan purussa, kun herra Lars Levi "rapsutteli" sitä hellyyspuuskassa tallilla.

Taas on muuten sitten kamat putsattu. Jos kisailusta ei ole muuta hyötyä, on ainakin se, että kamat säilyy hyvässä kunnossa.

Tiistaina harrastimme esimerkillistä kouluratsastusta - tosin tädillä uudet saappaat, joten ei*ihan*mennyt*putkeen. Saappaiden sisäänajo jatkuu, mutta lauantaina startataan vielä ruskeilla saappailla.

Keskiviikkona oli hyppytunti. Meidän ope on kyllä tehnyt hyvää työtä - nimittäin syksyyn nähden on tuo hyppääminen kehittynyt tosi huimasti. Tosin vielä max on 50 cm. Lumpparilla oli hauskaa. Se vinku ja *köyristeli*.

Eilen kentällä suht kevyesti viimeistä palauttelua ja tänään meni sitten meidän herra valmentaja. Herra valmentajan jäljiltä on muuten hevonen jo yhden ratsastuksen jälkeen muuttunut tosi radikaalisti parempaan suuntaan - ihanaa!!! Eli taas on oppinut roppa kaupalla uutta.

Viikon paras veto on ehdottomasti keskiviikon loimi-episodi. Sain päivällä tekstiviestin, että herra hepo on kuoriutunut loimesta ja ei huoli uutta päälle - eli jätkä oli sitten nakuna loppupäivän. Tallille tullessani sanoi tallikaveri, että "hei-mikäs-mytty-tuolla-maassa-on". No, Lumpparin loimihan se siellä - riekaleina - selkäosasta repeytynyt 3/4, muusta tuhosta puhumattakaan. Noh, eipä muuta kuin leikellä kriittiset varaosat talteen ja pyytää tallinomistajaa polttamaan loppuraato. Torstaina olikin sitten hymy herkässä - tallille tullessa Mr. Pimu heilutteli pientä pätkää Lumen raato-loimesta. Se oli kuulemma löytynyt kengityksen yhteydessä tarhakaveri Allun kengän ja kavion välistä. Eli siis - jätkät olivat tehneet loimiepisodin yhdessä tuumin! Ja kun vielä kuulin N:lta tarkennuksen, että loimenraato oli löytynyt tarhasta mutaan haudattuna&päälle oli päästetty kakat, lienee Lumen viesti ollut selvä - nyt on kesä tulossa ja hemmetin takit joutaa huitsin nevadaan.

Ai niin. Ja nyt on sitten myös koppi huollettu&katsastettu. Eli kalusto kunnossa.

oli Kalliorinteen maneesissa. Verkka meni siihen, että yritti saada Lumpparia uskomaan, että katsomo-lasiseinä-ja-tuomarikoppi-eivät-syöksy-pienen(tai ei niin pienen, mutta massiivisen)-hevosen-kimppuun ja sinne tohtii mennä. Sisäänratsastuksessa pysähdys oli ok, koska Lumi pysähty jokatapauksessa tuijottamaan sitä tuomarikoppia - ja sen jälkeen eteen ratsastus tapahtui energisesti.. taaksepäin. Siinäpä sitten seisot keskellä kenttää ja mietit, mitä hemmettiä tehdä. Eipä muuta kuin sisulla rata läpi. Numeroita oli hauska katsoa - haitari 1 - 7. Itseä huvitti siinä radan-poikki-pysähdys kohdassa (josta tuli 7), että tuomari parka - hevonen on ihan mahdoton välillä, mutta tuon se teki ihan oikeasti tosi hyvin ja rennosti ,-) Enivei, lopputulos oli huikeat 40-jotain eli hylsy tuli. Eli lisää harjoitusta.

Vein traikun tänään huoltoon. Kiva juttu, katsoin eilen, että vetopäään kumisuoja olisi haljennut. Ja p- ei se halki ollut, vain irronnut. Enivei, huolletaan se nyt samalla ja korjaamo-setä lupasi myös katsastaa, joten saadaan sitten taasen hommat kuntoon - pariksi vuodeksi. Toivottavasti ehtii lauantaille takaisin, koska silloin olisi kisat Mäntsälässä.

Ai niin, Lumpparille on tullut raivostuttava tapa tulla kopista malttamattomana pois - ei odota käskyä, että saa peruuttaa. Täytynee kokeilla kuultua kikka kakkosta - purku liinan avulla - josko helpottaisi. Ei se onneksi rynni. On vaan niin ADHD. Onkohan siltä jäänyt lääkitys väliin, kun uutisten mukaan koko Suomessa on ADHD lääkitys loppu, koska valmistajalla on valmistusongelmia?

Ai niin. Ja nettiyhteys on pas**. Korjattu kerran ja taas takkuaa ihan samalla lailla ,-(

Ei voinut muuta tuumata tänään, kun täti kankea kiipesi selkään. Taasen oli eri hevonen alla - sillä lailla sen hevosen täytyisi liikkua - energiaa, energiaa ja energiaa! Nyt on mennyt alun eteen-alas-rennoksi ratsastukset vähän liian rennoksi ratsastamiseksi. Samoin siirtymiset on tehty ihan turhan lepsusti. Upeaa, kerrassaan mahtavaa, kun taasen sai oppia ja kokea tuollaista uutta!!

Huomenna sitten kisat, hui! Eniten jännittää, ettei tallilla vellonut mahatauti tule ja kaada ennen huomista. No, tokkopa.

Tän päivän kyydityksen myötä opin taasen enemmän trailerilla peruuttamisesta. Kun käyttää molempia peilejä, homma sujuu. Peruutin kerralla kahden trailerin väliin - hianosti! VAU!!!

oli tallissa - se kun oli käynyt herra Valmentajan liikuteltavana tänään. Kun kuulin, mitä olivat tehneet, saatoin vain miettiä, että onko tuo tosiaan mun hevonen ,-) Mutta hyvin oli mennyt! Ja Lumppari nukkuin likimain turpa maassa sitten iltanokosiaan. Itse käytin tilaisuuden hyväksi ja putsasin varusteita - jos nyt ehtisi alkaa niitäkin huoltamaan!

Netti näemmä toimii taas vaihteeksi. Toivottavasti nyt "linjat pysyvät auki".

Mitäpä tässä sen kummempaa tapahtunut. Maanantaina kentällä hiottiin K.N kuvioita sunnuntaita varten. Tiistaina oli tunti, joka imi mehut paitsi hevosesta, myös kuskista. Ihan hakattu olo ,-) Haettiin sitä sisä-taka-jalkaa alle. Hauska juttu, kun taas näkyi, kuinka voimakkaasti pelkkä mielikuva vaikuttaa itse ratsastukseen.

Tänään sitten otettiin ja lähdettiin Jussilankujan maastolenkille - joka oli noin 45% pelkkää mutaa.. Upotti tosi pahasti, mutta kunnialla selvittiin - sitä kun ei kannattanut kääntyä enää puolessa välissä mutakkoa takaisin - toivekkaana kun olettettiin, että "kyllä se loppuu". Noh, nyt on pari viikkoa sitten tuo reitti pannassa.

Huomenna hevoseton päivä ja perjantaina myös. Ihmeellistä ,-) Huomenna täytyy käydä ostamassa ridapöksyt, kun totesin, että 17 vuotta vanhat Eurohunterit ovat sitten takasaumasta revenneet... Kauan nekin palvelivat..