IRC-Galleria

Kentälle mentiin ja kivaa oli. Tai ensin oli tahmatassu, mutta alko liikkumaan ihan kivasti. Vasemmalle ei vielä suostunut taipumaan, mutta eihän sitä voi kaikkea odottaakaan tuollaisen lomaperiodin jälkeen. Laukka kivaa ja pyörivää, pyöristeli kunnolla. Hiki-Kiki vaan tuli, koska on niin huikaisevan-puikaiseva talvikarva heppa-pepalla jo päällä.

Joskus täytyy tehdä rutiinista poikkeus ja tänään se tehtiin sitten tunnin kohdalla; menin valkun tunnille kera Fortterin. Aikaa ennen jalka poikki ollaan käyty tunnilla kerran, joten oli ihan mielenkiintoista nähdä ja kuulla, missä mennään... Tietty olis voinut valmistautua vähän paremmin kuin kahdella lepopäivällä; sen ansiosta Fortter oli "aika" ADHD. Ja "aika" on tosiaan lievä ilmaisu - ensimmäinen pukki kun tuli heti ensimmäisen askeleen jälkeen satulaannoususta ,-)

Mutta siitä se rauhottu ja päästiin asian ytimeen. Hyvin meni ja oli tosi ihanaa ja palkitsevaa tajuta se, että oikeita asioita on tehty ja oikeaan suuntaan menossa; reagoi herkästi ja ennen kaikkea oikein, kun pyytää. Hidas aherrus, paljon tilaa antaen ja herkkyyttä kuunnellen ja ennen kaikkea Lumpalla saadut opit ja oivallukset olleet kyllä avainasemassa; puhumattakaan siitä valkun tuomasta ymmärryksestä, mitä pitää tehdä ja miksi. Not bad, tämä antoi uskoa tulevaisuuteen, että ehkä sitä joskus tohtii sitten sen nuoren hevosen ostaa. Lumppa kun valitettavasti ei voi varsoa (geeniteknologian kehitystä odottaessa)

Ljudmillalla harkitsin, mennäkö vääntämään kentälle naftaliinista pois vai jotain muuta. Vastaus oli jälkimäinen, koska herra itse tuumasi radalla, että kivan kirpakka ilta vähän mennä letkeän reipasta ravia. Ja laukkaa. Ja tuli todettua jälleen kerran, että se kiito on nelitahtinen. Kaikki askellajit ja vauhdit täysin herran omassa päätäntävallassa; oli tosi tyytyväisen oloinen, kun tallille tultiin. Pitkä hermolepo kunnon työnteosta tekee naftaliinipallolle hyvää.

Peppu ja paita, muuta ei voi tuumata, kun mua vietiin pitkin metsälenkkiä, muutaman pukin saattelemena s.e. Peki juoksi koko ajan rinnalla menossa mukana. Ja kun vielä otettiin lyhyt rauhallinen laukkapätkä metsälenkin loppusuoralla, Lumppa heitteli kaulaansa ja tarjos vauhdissa etujalkaansa Pekille - joka täysin 100% luottavaisena kirmasi siinä meidän vieressä. Oli ihana nähdä, kuinka eläimet osaavat nauttia elämästään ja ottaa ilon irti hetkessä; niillä kahdella oli sellaista kuplivaa riemua, että ei siinä voinut muuta tehdä kuin nauraa sydämensä pohjasta mukana.

Ljudmillalla Kilpeläntie käyntimaastona, Poppen kaverina. Naatiskeltiin.

Fortterilla vähän metsälenkillä, sänkkärillä ja radalla. Intoa täynnä, mutta hyvin otti ja kuunteli.

rokotuspäivä.

Fortterilla kentällä. Pinkeä kuin ilmapallo, mutta maltto mennä ilman sen suurempia pukkihyppelyitä ,-) Harjoteltiin pohkeeseen reagoimasta suurentamalla ja pienentämällä ympyrää - herkäksi tuli. Laukassa harjoiteltiin kans vähän rauhallisempaa vauhtia & vähän pohkeen kuuntelemista väistättämällä - hienoksi tuli.. eli siis hianon-hiano-heppa-peppa.

Ljudmilla naatiskeli vaparistaan.

ilman saddlea sänkkärillä ja metsälenkillä. Laukka oli iloista ja välillä - hm.. - irrottelevaa. Mutta uskomattoman ihanaa, kun voi vain luottaa, että kaikesta ilottelusta huolimatta Lumppa pitää huolen, että pysyn silti menossa mukana. Lobotomian paikka kuskille?

Varmaan tunti ilman saddlea pääasiassa käyntiä, mutta pikku pätkä ilottelulaukkaa (kiitoa) Andyn ja Vallen kanssa... Ljudmilla oli so gentleman, kun ei pukittanut ,-)

Fortter kentällä. Keskustelimme, vetääkö ne g-voimat sitä turpaa ihan oikeesti alaspäin vai ei..

Oli pirteä ja reipas pikku hyppyponi - joka oli sitä mieltä, että kyljissä roikkuvat ja välillä koskettavat nahkalerpakkeet ovat ihan typeriä ja niitä ei tartte kuunnella..