IRC-Galleria

Luinpa lehdestä, jossa oli haastateltu jotakin KELAn edustajaa. Häneltä oli kysytty mielipidettä siihen, että onko KELAn takaisinperinnässä käytetty korko 15% hänestä kohtuuton. Johon hän sitten vastasi vain että kyseessähän ei ole korko vaan korotus. Korkona 15% olisi toki kohtuuton, mutta 15%korotukseen hän ei suostunut ottamaan kantaa.

Kuitenkin asia joka varsinaisesti jäi vaivaamaan oli hänen mainintansa aiheesta, että KELAlle kohdistetaan paljon valituksia korotuksen suuruudesta ja muista takaisinperinnöistä, vaikka KELA ei ole päättävä elin, ainoastaan toimeenpaneva ja valitukset tulisi johtaa muualle. Siihen voinkin sanoa että olen täysin päinvastaista mieltä. Nimenomaan KELAn tehtävä olisi kuunnella ihmisiä ja heidän ehdotuksiaan. KELA myös tuntisi ja tietäisi jokaisen ihmisen tapauksen paremmin kuin valtion päättäjät. Ja KELAn ammattitaitoinen henkilöstö kykenisi yhditämään ja muotoilemaan kansan esittämät asiat paremmin ja välittämään sen pakettina eteenpäin.

Johan jokaiselle miehelle on armeijastakin tuttu komentotie, jossa ryhmäläinen esittää asiansa ryhmänjohtajalle, ryhmänjohtaja joukkueenjohtajalle jne. Ja tuki asioissa KELA on yksiselitteisesti se kansalaista lähinnä oleva elin, jonka kuuluu hoitaa vuorovaikutusta kansalaisten kanssa hyvin läheisesti. Eikä todellakaan niin, että tokaistaan vain, että asia ei kuuluisi heille.

Suomen kieli on hieno kieli. Ei voi muuta sanoa. Varsinkin usein niin yksiselitteinenkin. Esimerkiksi sana puolitoista: mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa. Tilanne on hämmentävä jos sitä verrataan esim sanaan kaksi toista. Koska yleisen käsityksen mukaan puolitoista on sama kuin yksi ja puoli, mutta kaksi toista on kymmenen ja kaksi. Eikä esimerkiksi niin että puolitoista on kymmenen ja puoli - mitä se voisi hyvinkin olla - tai kaksi toista olisi yksi ja kaksi eli kolme. Mikäli asiaa kuitenkin enemmän kieliopillisesti ja loogisesti ajattelee, niin puolitoista on hyvinkin kymmenen ja puoli sekä kaksitoista on kymmenen ja kaksi, eli puhutaan toisesta kymmenestä, eikä niin että vain toisesta luvuvsta.

Kävinpä äsken lenkillä. Eipä ole paljoa tullut viime aikoina harrastettua. Kuitenkin olin yllättävän hyvässä kunnossa. huomasin kun kokeilin juosta. Se olikin ensimmäinen yli kilometrin matka, mitä on tullut pingottua yli puoleentoista vuoteen. Taisi olla marras- tai joulukuussa 2005 kun viimeeksi yritin intin kotiutumis-cooperissa, mutta jätin kesken hyppääjän polven takia. Ei sekään enää vaivannut.

Jonkin aikaa kunnon tuhdin aterian jälkeen pystyin juoksemaan ainakin päälle ilometrin ilman että olisi ollut rintaan pistoja tai polvivaivoja. Ehkäpä taas voi alkaa kuntoilemaan ja olemaan virkeämpi ihminen. Mahtavaa.

Kappas kun on eduskuntavaalien alla esillä asiaa, jos toistakin. Tyhmää ja tyhmempää. Joskus jopa jotakin viksua. Välillä kyllä ihmetyttää asiat joita varsinkin jotkin pienemmät puolueet ajavat. Ja sen lisäksi niissä pienissä puolueissa on kaiken outouden lisäksi niitä yhden asian ehdokkaita ja yhden asian kannattajia. Kuten sellaisia, jotka ovat kovastikin yleistä asevelvollisuutta vastaan.

Saahan sitä toki vastaan olla ja sen ilmaistakin. Varsinkin kun laissa on määrätty sananvapaus, mikä mielestäni on vielä hyvä asia. Ainoastaan, kun jotakin asiaa ajavat eivät yksinkertaisesti kykene perustelemaan ajamiaan asioita. Sen sijaan kuulee mitä ihmeellisempää kiertelyä ja kaartelua. Asioiden välttelyä ja vastakysymyksiä esitettyihin kysymyksiin.

Jostakin syystä tuntuu, että kykenisin jopa itse perustelemaan "vastapuoleni" argumentit huomattavasti paremmin kuin vastapuoleni, vaikka siis oma mielipiteeni olisikin sitä vastaan.

Ja sitten se asioiden laajalti ajatteleminen. Tuntuu etteivät kaikki ymmärrä kunnolla kokonaisuuksia. Yhdellä asialla kun ei ole vaikutusta vain yhteen asiaan, vaan jokaisesta asiasta lähtee haaroja lähes kaikkiin muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Joissakin tapauksissa on jopa vaikea ennustaa kovinkaan tarkkaan, jos ollenkaan, päätösten seurauksia.

Mutta USA:sta ei mallia ainakaan oteta, päätettiin mitä hyvänsä!

Ihmetyttää, kuinka MTV:lle on palkattu niinkin surkea suomalainen juontaja Axl Smith. Kai hänessä jotain hyvääkin on, koska hänet on sinne palkattu. Osannee englantia tai muuta vastaavaa. Mutta puhua Axl ei todellakaan osaa. MTV on muuten aika kovalla, mutta kun Axl lukee uutisia, on televisiota pakko koventaa. Ja vaikka puheen kuuleekin tarpeeksi kovaa, ei Axlin puheesta saa kuitenkaan selvää. Nykyään joka kerta kun näen Axl Smithin televisiosta, vihaan häntä hitusen enemmän kuin hetkeä aikaisemmin. Koskahan saavutan maksimivihani häntä kohtaan.

Jostain mielenkiitnoisesta syystä polttoaineen hinta ei ole koskaan tasahinta. Eikä ole tasatarjouksiakaan. Sen sijaan hinta pitää aina muotilla kuten 1,229 tai 1,299, muttei koskaan mutoa 1,230 tai 1,300.

Parhaimmillaan tulee nähtyä diesel-öljyn hinnaksi 0,999 mutta ei koskaan tasan euroa. Polttoaine ei siis voi maksaa litralta tasan jotakin senttimäärää (ellei hinnoittelu ylipäätään ole sentin tarkkuudella), mutta ei ikinä millään mahdollisuudella voi maksaa tasan euro litralta, vaikka se olisikin polttoaineen hinta taso. Ainoan poikkeuden muodostaisi huoltoaseman yrittäjä, joka vartavasten tahtoisi tehdä poikkeuksen juuri esittämääni sääntöön. Periaatteessa tällaisesta voisi rakentaa hintakartelliteroioita ja muuta mukavaa.

Paljon jogurttia syövien on ainakin teoriassa edullisempaa ja järkevämpää ostaa jogurtti yhden kilogramman (yhden litran) tölkissä. Kuitenkin tuntuu, että kun tölkistä on valuttanut viimeiset jogurttipisarat ulos, painon puolesta siellä vielä tuntuu olevan paljon jogurttia jäljellä. Tähän määrään yleisein "heitto" on desilitra.

Toisaalta tuntuu kohtuuttoman suurelta määrältä, että jogurttia jäisi tosiaankin desilitran verran. Tänään huvikseni asetinkin jogurttitölkin juoma-astian päälle ylösalaisin valumaan. Parin tunnin odottelun jälkeen juoma-astiaan oli kuin olikin valunut melko lailla desilitran verran jogurttia, ehkä hieman vajaa. Tölkki oli vihdoinkin "tyhjä" niin kuin sen kuuluukin olla. Jogurttia jääkin siis helposti desilitran verran syömättä, ellei ole ahkera kuten minä olin. Ja sen päälle syö lämmintä jogurttia. Ellei sitä jaksa jäähdyttää.

Pitkään on harmittanut se, että lemmikkilintuni eivät ole alkuunkaan kesyjä. Toinen sentään osaa suhtautua asioihin suhteellisen rauhallisesti, mutta toinen- se sulaton yksilö - panikoi pienimmästäkin asiasta ja alkaa huutamaan täyttä kurkkua.

Päätin että nyt sellainen peli loppuu ja alkaa kunnon lintujen kesyttäminen. Onneksi eläimet pitävät ruoasta ja linnut erityisesti pähkinöistä. Pian Edison jo ottikin kuorellisen maapihkinän sormieni välistä. Einstein ei vielä uskalla. Tähän asti pääseminen on varmasti kuitenkin ollut pitkän työn tulos. Tästä eteenpäin päästään varmasti pieniä askelia päivittäin.

Olipas mukavaa valvoa eilen oikein myöhään, vaikkakin tapahtui aika vahingossa. Peliä pelatessa aika vierähti suhteellisen ukavasti puoleen kahteen yöllä. Mukavinta oli se, että nukkumaan käydessä olin kunnolla väsynyt. Vaikkakin pelistä jäi jotakin adrenaliinia vereen, joten oli vaikeampaa nukahtaa.

Aamulla sitten seitsemän aikaan ylös kuten muulloinkin. Paitsi että tällä kertaa taisin olla jopa normaalia virkeämpi herätessäni, vaikka nukuinkin vain viisi tuntia normaalin lähes yhdeksän tunnin sijaan. Mukava aloittaa päivä joskus näinkin.

Eilisiltana nukkumaan käydessäni makumuististani putkahti vahvasti mieleeni vanhan kunnon muskottikahvin maku. Koska minulla oli seuraavana päivänä koe tulossa, pidin kyseistä muskottikahvin aromia eräänlaisena merkkinä. Minun pitäisi vain juoda aamulla kupillinen muskottikahvia, jolloin se vaikuttaisi koemenestykseen eräänlaisena onnen kaluna.

Minä tietysti unohdin. Juonpa sitä sitten näin iltapäivällä menneen kokeen jälkilöylyksi.