IRC-Galleria

Saatiin vihdoin ja viimein perjantaina se pesukone, mikä edellisenä sunnuntaina pantiin tilaukseen. Tosin malli oli pikkuriikkisen eri, mutta vastaava malli, kun tilaamamme mallia ei kait enää edes valmisteta.

Olin alunperin vähän Ossia kosiskellut kantoapuun, jotta saataisiin kone kannettua neljönteen kerrokseen, mutta Ossillapa olikin muistini mukaan alkanut työt juuri samoihin aikoihin kun ilmoitettiin että pesukone olis noudettavissa. Johan oli reissu, kun matkan varrelle ja Sellon parkkipaikalla sattuivat olemaan koko pääkaupunkiseudun kovimmat törttöilijät. Ja ne muut sellaiset autoilijat, jotka eivät osaa ottaa muuta liikennettä muutoin huomioon, kuin että osaavat vähän välttää nokkakolarointia.

Saatiinpa vihdoin se pesukone autoon ja ajettiin autolla otaniemeen. Onneksi oli farmariauto, niin kyytiin mahtuu yhtä ja toista. Perillä ensin ajattelin jättää pesukoneen autoon odottamaan, kunnes keksin ratkaisun sen kantamiseen tai löydän itselleni kantoavun. Päädyin kuitenkin yrittämään, koska auto piti saada seuraavaksi aamuksi tyhjäksi Ristiinan reissua varten ja sinnekin oli tavaraa vietäväksi.

Otin pesukoneen pois auton peräluukusta ja arvuuttelin sen painoa tovin verran pihalla. Kunnollisen otteen saaminen isoissa koneissa onkin se suurin ongelma. Onnekseni pesukoneen pakkaukseen kuului sivuilla olevat laudan kappaleet, jotka kävivätkin sopivista kantokahvoista. Tein vain periaatepäätöksen, että vinkumalla ja vikisemällä olemme kusessa pesukoneen kanssa ja se jää autoon tai rappukäytävään, joten taruin reippaasti kahvoihin kiinni. Sanni piti ulko-ovea auki ja kannoin sen koneen ylimpään kerrokseen. Yhtään kerrosta en toki olisi enää jaksanutkaan. Voimat ollivat melko lopussa, mutta nostin koneen vielä asuntoon sisään.

Siitä saurasikin se iki-ihana kokoaminen. Usein tuon kaltaiset laitteet ovat melkoisen helppo koota. Kaivelin ensikis Suomen kielisen käyttöohjeen esiin. Suomen kielisessä käyttöhjeessa kannen tekstit olivat kylläkin ruotsiksi. Katsoin ohjeesta kohdan asennus, jossa neuvottiin katsomaan asennusohjeet, jotka siis eivät olleet käyttöohjeessa. Muassa oli tullut litania lippusia ja lappusia, joita pyörittelin pitkin ja poikin ennen kuin ymmärsin edes mikä moisista oli asennusohje.

Onneksi olivat Boschin pojat ymmärtäneet tehdä asennusohjeesta riittävän pienen, ettei kuvista tei muustakaan voinut aivan varmaksi sanoa, mikä osa oikeasti mihinkään kuuluu. Onneksi olin hyvä arvaamaan ja en laittanut kuin kerran yhden osan väärään paikkaan. Kiroilua siitä kylläkin saurasi. Toinen ironisessa mielessä hauskuus, oli se että kaikki ruuvit, jotka koneen mukana eivät olleetkaan risti- tai talttapääruuveja vaan mallia 'trox T 20'. Kirosin jokaisen Boschin työntekijän Helvetin koloon, sillä tottakai jokaisesta kotitaloudesta ja itseasiassa jokaisesta taskusta löytyy torx T 20 mallinen ruuvari. Suutuspäissäni yritin jo liki sopivalla kuusiokoloavaimellakin ruuvailla, mutta se ei tuottanut tulosta. Onnekseni minulla oli kuin olikin torx T 20 ruuvari elektroniikkaruuvarisarjassani ja homma jatkui.

Sekin hauskuus oli, että pesukoneessa on säädettävät jalat, joista takana olevaa jalkaa kuuluisi säätää etupaneelissa olevasta ruuvista. Tulin kuitenkin lopputulokseen, että ovat Boschin pojat unohtaneet asentaa vivuston loppuunasti kiinni. Ei muuta kuin pesukone pois paikoiltaan, kyljelleen ja pohja pois. Sitten laitoin vivuston kuntoon ja pesukone paikoilleen.

Sitten huomasinkin että minulla on vielä ylimääräinen tiiviste kädessäni ja virallinen asennusohje ei edes ottanut kantaa koko tiivisteen olemassa oloon. Muistin kuitenkin jossakin lapussa sen nähneeni. Löysin sen lapunkin nimikkeen 'some models' alta. Pesukone pois paikoiltaan, tiiviste kiinni ja pesukone paikoilleen.

Enpä ole pitkään aikaan kiroillut ja raivoillut täysillä minkään asian parissa niin kuin moisen Bosch-merkkisen astianpesukonee asennuksessa. Ja minä olen sentään tehnyt yhtä ja toista. Enkä olisi ihmetellyt vaikka Sannia olisi pahimmian kiukkuraivarin aikana jo vähän pelottanut tai inhottanut. Toisaalta raivoaminen teki ihan hyvääkin, mutta toisaalta se on kyllä avannut melkoisen kiroiluputken, joka tuntuu jatkuvan.

Liikennevakuutuksissa on erittäin vakava puute. Mikäli eräs poliisin asemassa toimivaan viranomaiseen on uskomista niin, mikäli ajaa autolla minkä tahansa onnettomuuden joka muutoin kuuluisi vakuutuksen korvattavaan piiriin, jos kuljettajan verestä löytyy pisarakin alkoholia, jopa tieliikennelain sallima määrä, ei vakuutusyhtiö aio millään tapaa korvata aiheutunutta vahinkoa, vaan jää se kuljettajan maksettavaksi.

Minkä lainen vakuutus se sellainen sitten on, jos ajaa muutoin laillisesti, laillisella ajoneuvolla, laillisessa ajokunnossa ja tekee jonkin virheen ja sitten vakuutus ei korvaa. Minkä ihmeen takia vakuutus ja tieliikennelaki eivät mene kaikilta osilta yhteen. Taas kuluttajia kiusataan ja huijataan ns. pienellä präntätyllä tekstillä. Sillä tekstillä jota kukaan ei mahdollisesti tule lukeneeksi, eivätkä useimmat asiasta välttämättä edes tiedä.

Kyllä kuluttajansuojaviranomaisilla olisi taas asioihin sinänsä puututtavaa. Tai sitten tieliikennelakia tulisi hieman täsmentää.

Kaikki lähti liikkeelle siitä kun minun oli aikomus ottaa ottamaani lainaan takaisin maksu turva, joka olis kattanut kuoleman ja vammautumisen ja kenties jonkin vakavan sairauden. Takaisin maksuturva kuitenkin kuuluu määritelmältään henkivakuutuksen piiriin ja sen myöntämisehdoissa oli mainittu jotenkin näin: "En ole kärsinyt mistään vaivasta tai sairaudesta tai hakeutunut tai saanut siihen hoitoa kuluneen 12kk aikana". Ja jos on lääkärissä käynyt, ja lääkäri on todennut ihmisen terveeksi, ei sekään riitä.

Toisin sanoen jotta kyseisen takaisinmaksuturvan voisi todellisuudessa saada, pitäisi olla täysin sairastamatta ja täysin oireeton missään suhteessa. Lääkärissä ei saa käydä. Ehkä hammaslääkärin ajoittainen rutiinitarkastus voitaisiin hyväksyä, muuten ei. Tuskin kukaan ihmisistä voi edes olla täysin oireeton missään suhteessa kokonaista vuotta. Jopa sormen pään tikkaaminen kahdella tikillä on vaiva tai lääkärin suorittama toimenpide tai hoito.

Kaiken kukkuraksi, jos takaisinmaksuturvan kaikesta huolimatta ottaa ja jotakin sattuu ja loppulaina muuten maksettaisiin vakuutuksesta, todettaisiin tarkemmissa tutkimuksissa, että takaisinmaksuturvaaa haettaessa vakuutusta hakeneen vakuutus omasta terveyden tilasta on virheellinen ja asiaa alettaisiin oitis tutkia vakuutuspetoksena, joka on varsin vakava rikos. Sen lisäksi loppulaina jäisi asiakkaan itsensä maksettavaksi. Kuitenkin asiakas on sillä hetkellä ja mahdollisesti jatkossa kykenemätön maksamaan lainaansa takaisin ja kykenemätön maksamaan vakuutuspetoksen sakkoja ja korvauksia kenellekään.

Toisin sanoen, jotta voi pätevästi saada itselleen henkivakuutuksen tai takaisinmaksuturvan, tulee ihmisen takuu varmasti salata kaikki vaivat ja oireet sekä sairaudet kaikilta muilta ihmisiltä, jopa kaikkein läheisimmiltä ja sen lisäksi myös erittäin vahvasti uskotella itselleen olleensa täysin oireeton. Itselleen uskottelut tulee olla niin vankkaa, ettei se näkyisi edes valheenpaljastustestissä. Sen lisäksi ei saa hakeutua lääkärin hoitoon, vaikka vaivaisi mikä keuhkokuume. (Huom! mitään oireita ei saa missään vaiheessa todentaa esimerkiksi kuumeen mittauksella.) Ja vasta kun tätä on jatkunut vähintään 12 kuukautta voi kyseinen ihminen hake itselleen vakuutusta niin, että vakuutus varmasti korvaa, eikä kyseessä ole vakuutuspetos.

Kolikon kääntöpuolena on terveydellä leikkiminen, ja hyvinkin vakavasti joissakin tapauksissa. Toisena kääntöpuolena se että ihminen joka ei koskaan myönnä oireilevansa eikä hakeudu mihinkään hoitoon lienee kuolema- ja sairasalttiimpi kuin ihminen joka ymmärtää hakeutua ajoissa hoitoon ja saa jopa terveen paperit.

Että sellaista vakuutusyhtiöissä.

Täytyy ihan julkisella sanalla mainita omista hääjuhlista, että ne olivat varsin onnistuneet. Ohjelmaa ei ollut liikaa vaan ihmisillä oli mahdollisuudet todellakin tutustua toisiinsa. Olihan toki ohjlemaakin, mutta sopivasti. Ruokaa ja juomaa piisasi.

Meille molemmille mukavana yllätyksenä tulivat telttakatosten suuruus ja toimivuus sekä erityisesti kaikki koristeet. Itse kun emme koristelua osanneet ajatella emmekä etukäteen edes kaivata. Meille kun olisi alunperin riittänyt vain ruoka, juoma ja ihmiset. Onneksi oli joukko talkooporukkaa joka päätti koristaa ja koristi ja sai juhlatunnelman viritettyä huippuunsa.

Kiitos kaikille järjetelyihin enemmän ja vähemmän osallistuneille! Minä ainakin olen täysin tyytyväinen viikonloppuun.

Ostettiin tänään kaksi lipastoa. Yksi sellainein oikein iso, josta Sannikin on jo ilmeisesti vuosia haaveillut. Toinen samaa sarjaa oleva ostettiin eteiseen. Se on pienempi. Meni kyllä useampi tunti niitä kootessa. Laatikoiden lukumäärä onkin jo melkoinen. Yhteensä kaksitoista isompaa ja kahdeksan pienempää laatikkoa. Hyvä ettei kämmenet hiertyneet rakoille. Ja onneksi älysin alkaa käyttää akkukonetta ruuvien kiertämiseen. Jospas sitä pikkuhiljaa saisi niitä tavaroitakin paikoilleen kun nyt niille on tilaakin. Haluaisin vielä sellaisen astiavitriinin tuonne keittiön puolelle, jotta vapautuis kaappitilaa ruokatarvikkeillekin. Ja kaikelle muulle. Viimeistään ensi viikon alussa meidän pitäisi saada myös se kauan kaivattu astian pesukone. Pitänee vältellä vaikka väkisin astoiden käsinpesua siihen saakka.

Ja noita lipastoja ei sitten ostettu ruotsalaisesta Nikea-ketjusta vaan ihan sotkasta haettiin. Onpahan jotain vaihtelua tuohon Nikean rivistöön!

Sainpa viimeinkin ihan viimeisenkin turvaverkon laitettua ikkunaan. Tahvon onnettomuuden jälkeen tulikin sitten kiire saada noihin ikkunoihin esteet, ettei kissa putoa udestaan. Ostin rautakaupasta mattolistaa, hyttysverkkoa ja rautaverkkoa. Mattolistasta rakensin kehikon, johon kiinnitin hyttysverkon ja rautaverkon. Nämä kehikot ruuvasin sitten ikkunoihin kiinni oikein tukevasti. Eipä tule hyttyset sisään eikä Tahvo mene ulos. Eikä kukaan muukaan ainakaan noista ikkunoista. Tosin Tahvo on saanut nyt pieniä kammoja tuota ikkuna-aukkoa kohtaan. Ei se edes tahtonut katsoa ikkunasta ulos kun pidin sitä sylissä, vaan se rimpuili siitä pois. Eläinsairaalassa kylläkin sanottiin ettei kissat opi moisista tapahtumista, mutta ehkä miedän Tahvo onkin erikoistapaus, vaikka aika paksupäinen se välillä osaakin olla. Onneksi tahvo on kunnossa. Antibioottia se ei kylläkään tykkää syödä. Aina saa tapella ne tabletit sen suuhun. Enää kaksi kolmasosaa kuuria jäljellä.

Tosi spurguhan ei mitään kiljua hienompaa juomaa koskaan juo. Kuitenkin jos spurgu joutuukin yllättävään tilanteeseen ja kiljut loppuvat pahasti kesken, mutta kaupat ovat vielä auki, ei ole mitään hätää. Tällä pikakiljureseptillä präjää aina siihen asti kunnes seuraava annos onkin jo valmis. Tarvitaan vain litran verran kossua tai oikeastaan mitä vain viinaa. Mitä kamalamman makuista sen parempaa. Sen lisäksi pitää normaalista ruokakaupasta hakea 50g paketti tuore hiivaa. Lisäksi jokin kymmenen litran kannellinen ämpäri sekoittamiseen on hyvä olla. Sekoitetaan litra viinaa, 50g hiivaa ja 3 litraa vettä hyvin kesekenään. Tosin tunnelmallisuuden vuoksi pikakiljuun voi jättää pieniä hiivakökköjä luomaan aidomman kiljun tuntua. Samalla kun laittaa käymisastiallisen vettä sokeria ja pikahiivaa porisemaan, ei puliukolla ole huolen häivää.

Aion alkaa koota mustaa listaa tämän yhteiskunnan epäkohdista ja etenkin kohdistuen byrokraattiseen hallintoon. Keksin samalla, että se on varmastikin hyvää ajan kulua silloin kuin ei varsinaisesti ole muutakaan tekemistä.

Koko mustan listan kärkisijoilla tulee varmasti aina olemaan Helsinki. Koko kaupungin toimimattomuus joka suhteessa. Eihän siinäkään esimerkiksi ole järkeä, että helsinkiläisten lisäksi Helsingissä käy töissä huomattava osa vantaalaisia ja espoolaisia, sekä muita ulkopaikkakuntalaisia. Sitten kun kaikki muukin on ylikeskitettyä, niin tehokkuus kärsii joka osa-alueella ja tuottavuus kärsii. Jostain syystä kaikkea siitä huolimatta pyritään keskittämään aivan Helsingin keskustaan.

Toinen on kaupunkien pysäköinnin valvonta. Olen täysin vakuuttunut, että pysäköintimääräyksiä ja sääntöjä käytetään osittain ja tietoisesti rahan keruuseen. Varsinaisesti pysäköinnin valvonnalla on tarkoitus taata turvallinen liikenne ja antaa jokaiselle vuorollaan mahdollisuus pysäköidä. Ja virhemaksuja kerätään vain ja ainoastaan rahoittamaan pysäköinnin valvonta, eikä tuomaan kunnalle tai kaupungille tuloja.

Sonera ja Elisakin saivat jo nimensä alustavalle mustalle listalle. Ehkä unohdan jos eivät enää hypi kuluttajan silmille. Ovat kummassakin firmassa laittaneet minulle viiden euron maksumuistutusmaksun ilman maksumuistutusta Tuntuvat muutenkin sotkevan omia kuvioitaan minkä kerkeävät. Taitaa konsernien koko olla jo maksimissaan. Ainakaan henkilöstövähennyksiin ei liene varaa silloin kun asioita ei edes nykyisellä miehityksellä kyetä hoitamaan.

Sitten kun jaksan ja on aikaa, otan puhelimen käteen ja alan selvittää asioita. Tietysti kiperiä kysymyksiä sisältäviä kirjeitä on myös varmasti hauska lähettää ja jännittää, minkä laisia luupäisiä vastauksia virastojen väki lähettää takaisin.

On Tapiola. Totesin sen varmaksi tänään. En ole aikaisemminkaan siitä alueesta pitänyt, mutta mitta tuli täyteen. Niin sekavaa ja hankalaa paikkaa on enää vaikeaa löytää. Helsinkiähän minä olen jo perinteisesti pitänyt eräänlaisena peräkylänä jota ei millään tapaa ole suunniteltu suurkaupungiksi. Liikenne ainakin tökkii niin, että hermoja raastaa. Siitä huolimatta taitaa Tapiola viedä siitä voiton.

Lisäksi menee hermo kyseisen paikan pysäköintimaksuihin. Maksullista pysäköintiä kaikkialla ja joka paikassa erilaiset pysäköinnin maksutavat. Pahimmat ovat ne, joihin kun ajaa sisään, joutuu maksamaan että pääsee pois. Mitäpä jos erehdyspäissään ajaa edes sisäänmenopuomille ja taakse tulee jono ja toteaa, ettei tahdokaan maksaa pysäköinnistään. Tuleeko vain tyynesti odottaa puomin edessä, että joku päästää pälkähästä vai tyynesti peruuttaa takana tulevaa päin. Entäpä jos ei omista rahaa senttiäkään sillä hetkellä. Saattaa tulla luvattoman kallis keikka. Kuka takaa kuluttajan suojan tällaisen kaltaisissa tilanteissa.

Ei enää niin kauheasti huvita starttailla tuota omaa autoa. Syynä on se outo haju mikä autoon pöllähtää samalla kun auto hörähtää käyntiin ja tuuletuslaitteet puskevat pahaa hajua auton sisälle. Ja mikä pahinta, se haisee luteilta. Inhoan luteita enemmän kuin mitään muuta elukkaa maan päällä, koska niiden haju on niin inhottava ja seuraa kaikkialle perässä. Muistan kuinka joskus pienenä miehenä olen luteita kiusannut ja saanut niiden hajut päälleni. Ja hajut ovat seuranneet aina jonkin matkaa. Lakkaisi se auto vain haisemasta, niin olisi Tahvonkin mukavampi matkustaa meidän kanssamme.