IRC-Galleria

Leikkasin leipäveitsellä sormenpään auki. Tämä ei ollut itseni vahingoittamistarkoituksessa suoritettu toimenpide, vaan säälittävä yritys halkaista sämpylä.

Kuulostelen rappukäytävän kolinaa, rapinaa ja rytinää siinä toivossa, että omasta postiluukustani tipahtaisi viimein Image. Ei tipahda. Vaikka kuinka höristäisi korviaan aina, kun joku kulkee tämän kerroksen ohi.

Maksoin vuokran ja tilin vajentumisesta tuli paha mieli. Otin niskasta itseäni kiinni ja luin pakollisen artikkelin ja jopa alleviivailin. Siitä tuli hyvä mieli. Paitsi että vielä pitää _ajatella_. Ja alustaa. Yhy.

Suunnittelin mielessäni puheenvuoron proseminaaritapaamista varten.
"Hei, olen Ella. Minulla ei ole aihetta. Itse asiassa minulla ei ole pienintäkään aavistusta mahdolliseksi aiheeksi. Ne harvat, mitättömät viritelmät, mitä olen kenties harkinnut, tuntuvat läpeensä aivottomilta ja arvottomilta tai sitten läpikotaisin kolutuilta. En osaa laajentaa ajatteluani, koska tietouteni kirjallisuudesta on näemmä äärimmäisen suppea. Ei minulla ole mitään proseminaaritutkielman tekemistä vastaan, aiheen keksimistä vastaan sitäkin enemmän. Joskus kuvittelin omaavani mielikuvitusta. Luojan kiitos tajuan viimeistään tässä vaiheessa romuttaa ne kuvitelmat. Jos joku ystävällisesti tömäyttäisi eteeni valmiin, hyvän aiheen, joka sattuisi kiinnostamaan, olemaan tarpeeksi monipuolinen muttei kuitenkaan ylivoimaisen vaikea, niin halleluja kiitos kaunis. Muuten olisiko kenties mahdollista, että liukenisin heti paikalla tästä luokasta, vajoaisin jo nyt hyvin aktiivisesti harjoittamaani toimettomuuteen ja voisin silti nostaa opintotukea?"

(Kaupan päälle otetaan vastaan myös mahdollisia aiheita englannin kurssin puheen pitoa varten ja esseen aiheita liittyen pahaan eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Ugh.)