IRC-Galleria

Iltalehti jakaa kanssamme Saulin suuren kriisin.



Niinistöllä traumaattinen sukkaongelma
20.9.2007 11:38


- Se onkin s...tanan varma juttu, että ne tänään eivät ala täällä juhlia!

Mitä ihmettä? Mikä kumma saa Sauli Niinistön noin tulistumaan? No sehän on tietysti monille kansalaisille tuttu ongelma: sukat eivät löydä pesun jälkeen parejaan.

Niinistö pohdiskelee uudessa kirjassaan tätä sukkaongelmaa varsin perusteellisesti. Hänelle suhde sukkiin on alkanut kehittyä jo traumaattiseksi. Hän ihmettelee, miksi ihmeessä sukkien pitää heti ensimmäisten pesukertojen jälkeen alkaa muistuttaa toisiaan niin, ettei oikeista pareista enää saa selkoa. Ei, vaikka ostohetkellä kuinka tahansa olisi valinnut erilaisia mustan sukan kirjoja.

Kansantaloudellisesti musertavaa

Sekään ei Niinistön mielestä auta, että ostaa nipun samanlaisia sukkapareja. Jo ensimmäisen pesukerran jälkeen ne saavat kaikki toisistaan poikkeavia pikku vivahteita. Hän päätyy siihen, että harvassa on se sukkien lajittelu, joka päättyy parilliseen lopputulokseen.

Niinistö tarkastelee sukkaongelmaa muun muassa kansantalouden näkökulmasta. Kadonneet sukat tietysti lisäävät kysyntää ja työpaikkoja sukkatehtaissa. Sukkien etsiskelyyn kuluva aikaa taas merkitsee miinusta. Kun kohtuullisestikin sujuneen sukkapyykin selvittelyyn ja kadonneiden etsiskelyyn menee varmasti aikaa yli puoli tuntia ja kun se toistuu kerran viikossa, niin se merkitsee Suomessa kolmisen tuhatta henkilötyövuotta sukanhakua! Luku on Niinistön mielestä musertava.

Salakuunneltua.fi:




Finnish small talk moment

perjantai, elokuu 31, 2007, 20:13
Pohjolankadun Neste, Iisalmi

Keski-ikäinen savolaisukko tankkaa autoaan Nesteellä, kun viereiselle tankille ajaa tuttu mies. Miehet nyökkäävät toisilleen ja aloittavat "vilkkaan" keskustelun:

Savolaisukko 1: Jaa-a!

Useamman minuutin tauko, miehet tankkaavat autojaan.

Savolaisukko 2: Joo-o!

Jälleen hiljaisuus, jonka jälkeen ukko 1 astuu autoonsa ja kaasuttaa pois.

Tilauksessa toimintakoodi: herätys-ajoissa-mene-luennolle-ja-syömään-tule-suoraan-kotiin-maksa-laskut-siivoa-lue-mene-ajoissa-nukkumaan. Ei tämä nykyinen lorvi-pitkään-syöpöttele-roskaruokaa-piipahda-yliopistolla-kittaa-kahvia-shoppaile-idioottimaisen-paljon-löhnää-television-ääressä-älä-uhraa-ajatustakaan-proseminaarille-valvo-pitkään-tai-vaihtoehtoisesti-osta-viinaa-ja-mene-baariin-ja-nuku-lopulta-muutama-tunti-ja-mene-rättiväsyneenä-töihin-ja-juo-vähän lisää-kahvia.

Mutku jälkimmäinen on paljon kivempi! (Sitä paitsi shoppingista tuli iloisuus vaikka tili huutaa tuomiopäivän hoosiannaa.)

Pilkkii nojatuoliin. Pilkkii autoon. Pilkkii ruokapöytään. Pilkkii jo ihan seisaallaankin.

Nähtävästi liian rentouttava viikonloppu.

Ei saa edes lauantaita laiskotella kun ajaa pitää. Pyhpöh. Eilisen lehti lukematta ja hirveä siivo ympärillä. Toisaalta ihan hyväkin vaan kun ei tarvitse jäädä homehtumaan nurkkiin miettimään, missä vaiheessa tarttuis imuriin. Taitaa olla Alkossa käynnin paikka.

Alan syvästi huolestua siitä, että tuonsorttinen ilonaihe riitti pyyhkimään kaiken ketutuksen.

Addiktio, vai?

Ei enää harmita yhtään se, että eilen itketti, kiukutti ja kastuin kuin uitettu Piisamirotta. Ei harmita yhtään se, että olen kahden päivän sisällä käsitellyt yhteensä kuusitoista tuntia froteeta ja oppinut syvästi inhoamaan peflettejä. Ei harmita edes se, että pitää vielä kiskaista päiväunet, että jaksaa töissä.

Ja kaikki tämä onni vain siksi, että vihdoin oma, ikioma nettini toimii!

Min tur.

Mutta onpahan päässyt liikkeelle. Miksi tiskit ei tiskaannu itsestään?

Ja onpahan sekin aika friikkiä ehkä, että tämä ei saa unta surkutellessaan romaanihahmoa. Mutta minkäs teet, mualimani romahti pikkuisen! (Tämä luki siis vihoviimeisen Potterin.)

Postissa tulee kohta lisää näköä, mutta miksei tule kuvastoa? Pääsen leikkimään emäntää. Ja hus hiiteen kaikki typerät madot kylppäristä tai menen ja ostan Raidia. Ois ehkä käyttöä myös Mr. Muscle:lle.

Tahtoo kengät ja oman tietokoneaparaattiviritelmän!

Että siitä lähtien, kun jätin sormeni kaapin oven väliin, menee kaikki alamäkeä.

Noh, pääsinpähän testaamaan mekaanikon arkea.

hukkaanheitettyjen hetkien
pelastajasankarit
puhuja ja kuuntelija
veli sisko jotka tietää
yksinäisyyden vuoren kirot
ja kiipeämisen vaikeuden
eivätkä halua yrittää
niin kauan kuin se mitä elämäksi
sanotaan heittää murusia käteen
vuosi vuodelta heikompaan
eihän tämän näin pitänyt
laulaa ikuista kertosäettään
kun ajan ikonit
syytävät lempeitä hymyjään
kunnes kasvot mätänee
kunnes muistat kaiken ulkoa
eikä tekoja enää tule