Kyyneleet jäätyy poskille,
sydän on kylmä mutta ei tunnoton.
Olisi helpompi olla jos puhuisit suoraan,
epätietoisuus sattuu ja elättelee turhia toiveita.
Ehkä joskus ymmärrät,
kuitenkin liian myöhään.
Ehkä et edes huomaa,
sama se.
Satutit.
Tiesinhän mä sen,
henkinen itsemurha.
Tiesinhän,
ilosta suruun on lyhyt matka.
Lyhempi kuin muistinkaan.
Jää vain sydämen palaset lattialle huutamaan.