IRC-Galleria

Taas alkaa tää,
Kaikkee alan miettimää.
Oli kyl vika kerta,
Nytki jo vuodan verta.
Vain mulle käy näin,
En vaan osaa jatkaa eteenpäin.
Viime yö oli tuskaa,
Näin vaan mustaa.
Kaikki tää johtaa suruun,
Ja sitä kautta kipuun.
Kipuun sydämmessä,
Syvällä sisimmissä.
Nyt tää loppu on,
Mutta silti oon niin suruton.
Suhun liikaa taisin luottaa,
Nyt se jo vähän kaduttaa.
Onneks elämä ei lopu tähän,
Vaikka siltä tuntuu vähän.
Nyt taas joutuu olemaan yksin,
Vaikka muistan kun oltiin kaksin.
Välil ollaan ja välil ei,
Mikset sanonu suoraan hei hei.
Senkin olisin paremmin ymmärtäny,
Kun sen että oot kaikkee selittää yrittäny.
Tätä on vaikee uskoo todeks,
Mut turha mun elämääkää sanoo huijaukseks.
En tiiä onko täs mitää järkee,
Kun alan aina runoja rustailee.
En voi sille mitää,
Että tää helpottaa mun elämää.
Ihan sama mitä näist rupeette ajatteleen,
En teille rupee mitää soitteleen.
© B[]N|T[]