mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
tää kipu kasvaa joku rinnas pistää
viha nousee asteen taas en pysty katset tarkentaa
sillon kynän kärki katkee taas
sua ajattelen, ei riitä viha kuvaa
koska sä mua satutit
väität et se oli vahinko mut just mitä sä halusit
sä loit hirviön nyt on sun aikas kärsii
ajan kans menee järki, ku aika järsii
joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
kitkemist, lauluu ja kellon tikityst
se on sitä niin kutsuttuu elämää!