Kävin tavaroitani ja papereitani läpi ja kävin samalla läpi elämääni melkein viisi vuotta. Paljon hyviä muistoja. Olo on kummallinen, oliko tämä nyt tässä... osa ihmisistä on missä lienee, osa on vielä täälä, osa meneskelee maailmalla. Muuttaminen on aina perseestä. Jotain jää aina taakse vaikka kaiken ottaisi matkaan. Olo on kai siksi haikea. Mietin mitkä oli tunnelmat ja odotukset tänne tullessa... Sainko kaiken mitä halusin? Olisiko pitänyt tehdä asioita toisin? En tiedä mutta on niin perkeleen vaikea olla. Olenko siinä kiinni mitä hain? Olisinko voinut saada enemmän... parempaa. En hitto soikoon tiiä.
Kävin läpi kuvia, kirjeitä, koulumuistioita ja kaikkea mahdollista tavaraa. Ajatuksia, tunteita, muistoja ja ihmisiä niistä tulee mieleen...
No ei tämä koulu ihan vielä ole ohi... mutta muutan nyt kummiski pois. Suuri osa ihmisistä on kyllä kesällä helsingissä, eli ei hätää.
Muistelot sikseen ja eteenpäin. Jos pystyy.