IRC-Galleria

Erään opettajan kannanotto. AVOT!


Nykyaikana on hyvästä syystä ollut paljon pinnalla syrjäytyminen, eriarvoisuus ja tasa-arvo. Hyvästä keskustelusta huolimatta ainakin yksi näkökulma on jäänyt liian vähälle keskustelulle; lahjakkaampien oppilaiden oikeus kykyjään vastaavaan opetukseen.

Kyse ei ole elitismin kannatuksesta tai suoritus- ja tuloskeskeisestä ajattelusta, vaan nimenomaan tasa-arvosta. Esimerkiksi Laihialla on iso joukko kouluavustajia huolehtimassa niistä oppilaista, joilla on vaikeuksia koulussa. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta vastapainona niitä oppilaita, jotka ovat johuomioiduiksi kykyjänsä vastaavina.

Opettajana olen nähnyt läheltä, kun jo ala-asteella lahjakkaammat oppilaat enemmän tai vähemmän turhautuvat luokassa, koska esim. tehtäviä tehdessä he suoriutuvat niistä muita nopeammin ja haaste heille on huomattavasti pienempi. On tutkittua (esim Hollingworth), että lahjakkaat oppilaat kokevat syrjäytymistä ja sosiaalisia vaikeuksia, jos eivät pääse haastamaan kykyjään koulussa. Tämän päivän yhteiskunnassa on syrjäytymisen riskit ja seuraukset koettu voimakkaastikin, joten on erittäin tärkeää, että asiaa pohdittaisiin myös tältä kannalta.

Myös paras työrauhan ylläpitäjä koulussa on se, että oppilailla on tekemistä. Konkreettisessa opetustilanteessa opettaja on käytännössä pakotettu valitsemaan (alempaa) keskitasoa oleva etenemisvauhtia, mahdollistaakseen kaikkien oppilaiden mukana pysymisen. Tämän vuoksi lahjakkaampien oikeus oppimiseen ja kykyjensä vastaavaan tekemiseen kärsii.

Tämä näkökulma pitäisi mielestäni ehdottomasti nostaa keskusteluun ja pohtia ratkaisuja; jo pelkästään tasa-arvon, työnteon, ja kilpailukyvyn kannalta. Keskustan teema on kuitenkin huolehtia Suomen jokaisesta kansalaisesta ja tarjota apua ihmisille heidän arkipäivän tilanteisiin. Tässä olisi kädenojennuksen paikka. Vaikka globalisaatio ja kilpailukyky myös tukevat tätä kannanottoa, pidän silti paljon tärkeämpinä juuri näitä ihmisarvosta ja tasavertaisesta kohtelusta kumpuavia näkökulmia. Kyse ei siis ole elitismin tukemisesta tai eriarvoisuudesta, vaan ainoastaan luontaisten ja synnynnäisten kykyjen aktivoinnista ja kehittämisestä tasa-arvoisesti, ja ehdotomasti myös syrjäytymisen ja turhautumisen minimoiminen.

Pohdinnan paikka toisin sanoen