IRC-Galleria

Laura, mä taidan rakastaa sua. Olet syyni kirjoittamiseen <3 Jos olisit muutaman (ja vähän päälle) vuoden vanhempi, naisin sinut heti ;)
Suomeksi: Jatkan tänne kirjoittelua.
En sitten osaa ruotsia tai matematiikkaa... Tiedoksi vain :P

Asiat ottaa päähän... Sitte ne ei ota... Ja sitte taas välillä vituttaa niin suunnattomasti.
Tänne en ala syvimpiä tuntojani vuodattamaan, mutta ehkä ette ihmettele jos en hymyilekään juuri sinulle mutta jollekin toiselle senkin edestä.
Thanks a lot!
En oo katkeroitunu kellekään (ja vaik olisinkin en sitä kerro). En vaa keksiny muutakaa...
Lukeeko joku näitä viel?

Miten ihmeessä ruotsalaiset sukujuuret omaava ihminen voi olla näin huono kyseisessä kielessä? Ruotsin preli on siis ovella ja kalapuikkojakin varmasti kiinnostaa opiskella. Koska oikein havahdun elämään?
Luovuus heräilee sisälläni juuri silloin, kun olisi niin paljon muutakin.
Tänään huomasin jälleen miten hyvä bändi Garbage oikeasti on. Aamupäivän hetkellinen aggressio kaikkosi Cherry Lipsin tahtiin riehuessa.
Röökit on loppu.
Baarituttaisi, mutta ehkä se onkin kivampaa ensi viikolla?
Helvetti!
Olen liian syvällinen tänään...

En mene korkeakouluun, en mene töihin, en missään tapauksessa amikseen. Musta tulee stand-up koomikko. Huomasin taas tänään, miten palkitsevaa on naurattaa ihmisiä. Se on ihanaa <3

Tipattoman tammikuuni lopettaminen oli elämäni fiksuin päätös. Mukavaa baari-iltaa seurasi loistokkaat jatkot, mutta niistä en teidän kiusaksennekaan kerro enempää.
Tunnen itseni keveäksi ja muutenkin sopusointuiseksi.
Kivaa :)

Tämän viikon sekavat mielentilani ja lukuisat lupaukset johtivat seuraavanlaiseen suunnitelmaan. Perjantaina (tänään siis) menen selvinpäin baariin kurkkimaan meininkiä.
Koska kuitenkin tänään olen ollut suhteellisen hyvällä tuulella, päätin että tohdin juoda. Menin alkoon, ostin alkomaholia ja tänään siis kännissä baariin.
Tänään on helmikuu oikeesti, te ette vaan tiiä sitä. Selvitin siis tipattoman tammikuun *kuuntelee hurrauksia*.
Kiitos

Viikonloppu oli ja meni. Seinäjoki rokkaa, jopa silloin, jos koko viikonloppunsa viettää sohvalla maaten ja koiraa halien.
Tarkoituksenani oli tehdä kouluhommia ja setviä päätäni. Onnistuin molemmissa hieman. Tarkoittaako se sitä että sain jomman kumman tehtävistä suoritettua? Ehkä...
Maailma tosin ehti heittää häränpyllyä viikonlopun aikana. Taas kerran kävi ilmi, että maailma ei pyöri Helenan tahdon mukaan, ei ees sen vertaa että saisin sen mitä haluun. Mutta kun ei nii ei. Taito on odottaa ja olla kärsivällinen ja pälälälälälä....

Uuu.. Flunssapöpöt jyllää ja koulussa ei enää tunneta termiä pehmeä lasku. Preleihin kuukaus ja alkaa kauhistututtaa. Mite ihmeessä ihmiset on koskaan selvinny ylppäreistä hengissä?
Salaisuus toki voi olla myös siinä, että hermoilun ja jännittämisen sijaan vois lukee. Lukio lukematta läpi, ei oo ihan mun heinii jos aion sieltä pois päästä.
Saas nähdä.
Muutoin elämässäni ei tapahdu juurikaan mitään erikoista, tai no miten asian nyt ottaakin ;)

Wou! Mä tein sen. En juonu koko vloppuna, moinen ihme on tainnu tapahtua viimeks pari kk sitte.
Ehkä silläkin on seurauksensa, tajusin taas olevani kipeenä, flunssa tulossa tällä kertaa. Elän hetkeä, kun en edes uskalla kysyä: mitä seuraavaksi? (Jos tiedätte, älkää vastatko, se olis jo pelottavaa).
Huomenna siis kouluun taas. Ei kiinnosta, menen silti. Ei sitä enää kauaa kestä, kaiketi...
Yöllä sain kirjoitettua taas muutaman tekstin. Ilkeää kun luovuus häiritsee unia, mutta tällä kertaa aikaansaannokseni eivät olleet ihan täysin roskaa.

Lisää taas kun pää suostuu toimimaan ees jotenkin...

Home again. Seinäjoella ei mitään mainittavaa, tosin nyt odotan kaksi kertaa innokkaammin, että pääsen muuttamaan sinne. Ei enää kestä olla kotona. Elämäni tarvitsee sisältöä ja koulu ei kelpaa vastaukseksi. Tai pakko kai se on kelvata, oon päättäny saada lakin keväällä ja. Nyt pitäs vaa alkaa tekeen hommia sen eteen, saa nähdä koska sekin tapahtuu. Taas kerran paljastuu, että en mä mihkään muutu, yhtä laiska aina vaan.

Ei paitsi muutunpas! Olen lupautunut viettämään tipattoman tammikuun!!! Tässä vaiheessa ehkä kaikki tätä tekstiä lukevat ihmiset, jotka edes hitusen tuntevat mua, tippuvat tuoleiltaan, anteeksi siitä. No jos joskus olen onnistunut olemaan 14kk ilman viunaa, pitäisi kuukauden olla lasten leikkiä, tai en tiiä. Jännityksellä seuraamme miten projektini onnistuu.

Ja ettei tämä teksti olisi vahingossakaan liian selkeä, hyppään seuraavaan asiaan, joka luultavasti kiinnostaa kalapuikkojakin. Kuluneella viikolla olen suurimman osan ajastani viettänyt kipeänä, se ei oo ollu järin kivaa. Oon ollu kalpea kuin mikäkin ja vailla innostusta mihinkään, mutta taidan olla paranemaan päin. Nytkin on energiaa vaik kuinka, ihme ja kumma. Tai en tiiä onko tällä energian kanssa mitään tekemistä, mutta ainakin on semmonen hyvä fiilis ja sepä vasta onkin mukavaa.
Kauniita unia ihmiset...