Hirveää.. on alkanut tuntua siltä, ettei ole enään mistä kirjoittaa.
Ei edes runon säettä.
Jotain traagista pitäisi kohta tapahtua, koska mistään iloisesta asiasta saa mitään irti.
Näin Watchmenin eilen toiseen kertaan. Olin vihainen aluksi istuessani paikalle 22 rivi 11 -joka oli paras paikka miesmuistiin- mutta yhtäkkiä aivoni menivät hyytelöksi ja olin taas lumoutunut. "..But love is not a victory march
it's a cold and it's a broken.. Hallelujah.." Niin kitsiä, niin seksikästä, ah, niin valloittavaa. Elikä yksinkertaisesti syötävän hyvä elokuva, jos näin voisi sanoa.
Nyt tuntuu siltä että huomenna voisi juoda tequilaa ja pussata tyttöjä.