IRC-Galleria

Mitä jos me vaan luovuttaisiin turhasta vihasta toisiamme kohtaan? Kaikki somevittuilu ja työpaikkakiusaaminen, niin kuin pieniä lapsia päiväkodin pihalla haukkumassa toisiaan. Mitä me opetetaan lapsillemme tällaisella käytöksellä? Tai kun huudamme lapsillemme emmekä ole tukena, lohduttamassa. Mitä jos me katsoisimme peiliin, voimmeko olla ylpeitä itsestämme? Vihan ja väkivallan keskellä kasvaneena voin sanoa: ei mitään mieltä, ei järkeä. Täysin tarpeetonta ja turhaa negatiivisuutta sellainen. Ja jollekulle tulee niin paha mieli että menee riistämään itseltään hengen. Se siitä viattomasta kiusaamisesta.

Me voisimme opettaa lapsillemme myötätuntoisuutta ja rakkautta ja niin rakkaus ja myötätuntoisuus maailmassa lisääntyy. Ja sehän ei ole paha asia, eihän? Eikö se olisi ihan mukavaa? Eikö olisi mukavaa riidan päätteeksi pyytää toiselta anteeksi, tai pahoitella vanhoille luokkakavereille omaa käytöstään jos kiusasi heitä. Eikö olisi mukavaa jos joku ventovieras auttaisi kantamaan vanhuksen kauppakassit tai vain ystävällinen hymy jollekulle joka näyttää olevan alamaissa. Se voi olla jonkun päivän pelastus.

Kaiken pahuuden kokeneena totean, jo ystävällinen hymy liikuttaa. Sillä voi siis olla jollekulle paljon arvoa. Katsoisimme itseämme peiliin ja kysymme, näinkö paljon itseämme vihaamme että vihaamme koko maailmaa? Halaisimme itseämme rakastavasti. Tai pyytäisimme jotakuta toista halaamaan. Ellemme ole täysin kylmettyneitä sisältä, tai jos hellittäisimme emmekä suojelisi itseämme niin kovin toisilta, voisimme ottaa tuon ystävällisen halauksen vastaan. Se voisi lämmittää kylmettynyttä sydäntämme.

Pahuus on vain tuhoa ja pelkoa, mutta hyvyydellä rakennetaan jostain tuhotusta vielä jotakin kaunista. Hyvyydessä on toivoa paremmasta. Hyvyys ei voi mitenkään satuttaa ketään, ei muita, ei itseämme. Paremman maailman varmaankin kaikki haluamme, vai? Annetaan hyvän kasvaa ja kehittyä ja levitä kaikkialle, kaikkiin muihin, meihin itseemme.

Tässä keinoja traumoista eheytymiseen joista itse olen hyötynyt:

Ensimmäinen rohkea askel

Olin pohjalla seitsemäntoistavuotiaana ja silloin tein päätöksen korjata kaikki elämäni epäkohdat. Päätös piti. Sen jälkeen mietin taukoamatta jotakin. Ensimmäinen rohkea askel on päätös eheytyä, päätös joka kumpuaa yleensä siitä että tilanne on mennyt liian pitkälle eikä kestä enempää kipua. Kipua on liikaa ja sitä on pakko alkaa käsittelemään. Voit tehdä päätöksen: korjaan kaikki elämäni epäkohdat. Päätä se vakaasti. Kirjoita se vaikka ylös, niin alitajuinen mielesi ottaa käskyn vastaan ja alat työstämään ongelmiasi. Oli ongelma mikä tahansa, ota ensimmäinen askel. Tee päätös.

Alitajuntaan syventyminen, tietoisen mielen hiljentäminen

Ota hyvä asento, sulje silmät ja vaivu ajatuksiisi. Anna ajatuksen virrata. Pyri sitten hiljentämään tietoinen mieli kokonaan. Jos ajatuksia tulee, ota ne vastaan, mutta älä takerru niihin. Anna niiden lipua pois. Keskity siihen että pikemminkin kuuntelet kuin tuotat ajatuksia. Kuuntele alitajuissta mieltäsi ja hiljennä tietoinen. Alitajunnastasi alkaa kumpuamaan ajatuksia tällä tavoin tietoisuuteesi. Alitajunnassasi ovat myös traumasi. Näin traumat alkavat purkautua tietoiseen mieleen.

Traumamuistojen läpikäyminen

Takaumat voivat olla siunaus. Ne tarjoavat arvokasta tietoa menneisyydestäsi, ja sinun tulisi ottaa ne rauhallisesti vastaan. Uppoudu takaumaan, älä pelkää sitä. Mene lattialle makaamaan kovaa pintaa vasten ja anna vyöryä, älä vastustele. Tutkaile uteliaana kokemuksiasi. Huuda, potki, itke, tanssi, tai tee mitä tahansa kehollista ja pura energia kehostasi. Eläydy traumatilanteisiin. Ymmärrät sen jälkeen että se ei tapahdu enää nyt ja tässä.

Tähän hetkeen maadoittuminen

Välillä takaumaan syventymisen sijaan parempi on vahvistaa tätä hetkeä. Kerro itsellesi mielessäsi tai ääneen, minkä ikäinen nyt olet, missä olet, miten tämä trauma on vain muisto enää eikä tapahdu nyt ja tässä. Puhu vaikka ystävälle kun takauma on päällä ja kuvaile, mitä takaumassa tapahtuu. Mitä elät läpi mielessäsi juuri nyt.

Itsensä rakastaminen

Helli ja hoivaa itseäsi, halaa itseäsi kaikella lämmöllä ja rakkaudella ja halaa kaikkia pikkuisiasi, lapsiosiasi. He tarvitsevat rakkauttasi. Jos et osaa rakastaa itseäsi ollenkaan, aloita pienestä. Aloita vaikka väkisin, niin minä tein. Puhu itsellesi myönteisesti. Unohda virheet, älä keskity niihin. Rakasta kehoasi sisältä päin. Silloin se on täydellinen.

Itsensä löytäminen

Etsi omaa tyyliäsi pukeutumalla ja laittautumalla. Kirjoita ajatuksenvirtaa omasta itsestäsi, ominaisuuksistasi, ja vaikka piirrä kuvia itsestäsi. Muista, että olet jo täydellinen ja oma itsesi, et vain vielä ole löytänyt itseäsi. Kun ymmärrät että olet aina ollut ja tulet aina olemaan oma itsesi, rakastat itseäsi ehdoitta.

Meditointi

Laita soimaan joku ohjattu meditaatio, mene pitkäksesi ja rentoudu. Meditointi vapauttaa tunnelukkoja kehossasi ja maadoitut. Itselläni meditointi on auttanut myös syventymään alitajuiseen mieleen jolloin traumoja on lähtenyt purkautumaan.

Optimismi

Yritä ajatella vastoinkäymisten tullessa, mitä hyvää tästä voi olla, miten tämäkin vastoinkäyminen ehkä johdattelee eteenpäin eheytymisen polulla eikä siis ole vastoinkäyminen ollenkaan. Joskus tapahtuu asioita joita emme hyväksy, mutta yritä katsoa tilannetta eteenpäin, millä tapaa tämäkin vastoinkäyminen kääntyy vielä voitoksi. Ole optimisminen. Vedä syvään henkeä ja päätä voittaa. Ylitä itsesi. Yritä luottaa siihen että virta vie ja elämä johdattaa. Se tuo ehkä juuri oikeat tilanteet ja ihmiset elämääsi.

Luovuus

Piirrä, laula, kirjoita päiväkirjaa, tanssi, runoile, kuuntele musiikkia ja visualisoi musiikkiin traumasi… Keinoja on vaikka mitä kun niitä keksii päästänsä. Luovia keinoja käytän itse aina ja tuntuu hyvältä olla aikaansaava ja luoda jotakin kaunista ja käsitellä samalla traumoja. Visualisoi elämäsi kuin henkeäsalpaavana elokuvana musiikin kautta. Käännä pelko rohkeudeksi, masennus iloksi, lika kirkkaudeksi, häiriintyneisyys kauniiksi.

Käsittele tunteita

Musiikin kautta on hyvä käsitellä tunteitaan. Anna myös tunteen tulla ja virrata, oli se mikä hyvänsä.

https://m.facebook.com/groups/808608800551384/?ref=share

Hei, lukijani. Suosittelen lukemaan tämän tekstin ajatuksella loppuun asti ja jos järkytyt pahimmasta osuudesta, parhain osuus on lopussa. Lupaan, että tämä tragedia on myöhemmin voitto. Kiitos ja kumarrus.

"Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä vaarallisempi taistelu sitä loistavampi voitto."
-Z. Topelius

Tässä ryhmässä jaan toipumisen matkaani traumoista piirroksin, pohdinnoin, runoilla, jaan musiikkia myös sekä kuulumisia. Pointti on seurata elämääni kohti eheyttä ja terveyttä ja käsitellä monenlaisia traumoja herkkyydellä ja hienotunteisesti.

Olen kiitollinen siitä että parisataa ihmistä on kiinnostuneita ryhmästäni. Toivon, että voin antaa sinulle, lukijani, mielenkiintoista ajateltavaa, ehkä elämänkokemuksellani opettaa jotain, tai ihan vaan antaa perspektiiviä asioihin - saada sinut tajuamaan oma onnekkuutesi jos elämäsi on ollut helpompi - tai jos olet yhtä traumaattinen kuin minä, toivon että voin antaa rohkeutta ja luottamusta että kaikki järjestyy. Että aina on toivoa.

Olen Bella Marie. Olen monenlaisen traumatisaation uhri: insesti, raiskaus, henkinen ja fyysinen väkivalta, koulukiusaaminen, muutamia luetellakseni. Olen selviytyjä. Valon soturi.

Insesti ei ole varmaan sellainen aihe mitä moni miettisi. Ei useimpia edes kiinnosta. Ja hyvä niin. Mun tarina pitäisi kuulla siinä mielessä että se on upea selviytymistarina, ei siksi että se on täynnä traumoja. Mulle insesti on enemmänkin kiinnostavaa kuin kiihottavaa ja väkivalta kiinnostavaa kuin tuhoisaa tai pelottavaa. Enemmänkin olen kuin tutkija joka tutkii aihetta uteliaana. Olen käsitellyt tunteeni niin hyvin että likaisimmat tunteet näyttäytyvät kirkkaudessa.

Pointti ei olekaan insesti tai traumat vaan huikea elämäkerta vaikeuksista voittoon. Ryhmässä käsittelen kyllä avoimesti kaikkea joten jos se on liikaa käsiteltäväksi, olen varoittanut.

Koko elämäni olen vastustellut kiusausta, vastustellut lankeamista syntiin. Selvisin koettelemuksesta. Päivä päivältä likainen sieluni on puhtaampi kunnes se on kuin kristallinkirkas merivesi.

Äitini lauloi minulle illalla Maan korvessa -laulua jossa suojelusenkeli pitää kädestä. "Vaan pianhan lapsonen langeta vois jos käsi ei enkelin kädessä ois", siinä lauletaan. Säikähdin. Entä jos lankean? Päätin aina pitää enkeliä kädestä.

Yö oli alkanut.

Olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä lähes joka sukulaisen puolelta. Koko perheeni on harrastanut insestiä. Joskus isä raiskasi mut yksin, joskus veljeni kanssa. Äitikin on käyttänyt mua seksuaalisesti hyväkseen. Hyväksikäyttö oli toistuvaa ja jatkui läpi elämäni aikuisuuteen saakka. Nyt se on ohi. Olen lopultakin vapaa.

Muistan pahuuden ja pelon, syövyttävän pimeyden yössä. Isän silmät välkehtien puhdasta pahuutta. Muistan ilkeyden, kierouden, sarkasmin, kyynisyyden ja rakkaudettomuuden. Meidän perheessämme insesti oli tapa, rakkaus tabu.

Irvistelin peilille ja revin hiuksiani, laitoin silmät kieroon ja kohottelin kulmiani, nuolin huuliani ja hymyilin irvokkaasti. Ilmaisin siten pahaa oloani.

Olin todella menettänyt järkeni.

Seksin hulluus, irvokkuus ja pervoilu lopulta tekivät minusta rumimman tietämäni olennon näköisen: isäni.

Pohjalla on pelokas vauva. Ytimessä olen pelokas vauva.

Sen pelokkaan vauvan päälle on rakentunut monia erilaisia persoonia. Mutta ytimessä olen pelokas vauva.

Lopulta sairastuin. Katselin ikkunasta yöhön. Silloin tein päätöksen: korjaan kaikki epäkohdat elämässäni. Sen jälkeen olen työstänyt ongelmiani vuosien ajan. Sairastuin 2009 kun olin seitsemäntoistavuotias, silloin matkani kohti eheyttä alkoi, ja matka jatkuu. Olen päättänyt tervehtyä. Pitkä matka kuljettu, pitkä edessä, mutta selviän. Vielä jonain päivänä nautin elämästä viisaana, terveenä, kauniina sieluna. Voin kääntää masennuksen iloksi, pelon rohkeudeksi, herkkyyden voimaksi, ja eheyttää ja integroida kaikki nuo eri osat persoonaani yhdeksi eheäksi minäksi. En ole selviytyjä, olen vittu soturi!

Näin hyvin mieleenpainuvan unen niihin aikoihin kun sairastuin. Olen aina nähnyt vesiaiheisia unia, joissa vesi aina oli likaista. Ensin se oli lampi, myöhemmin järvi, sittemmin meri. Mutta merivesi ei ollutkaan likaista. Se oli kristallinkirkasta, kauttaaltaan puhdasta. Selvä symboliikka puhdistumisesta, siis. Delfiinin selässä sukelsin syvälle mereen. Siellä ui iso haikalaparvi kauniissa muodostelmassa. Ihailin sitä hetken. Luotankin tämän unen viestiin: tulen puhdistumaan ja näkemään haikalat, siis traumani, kirkkaasti.

Tässä ryhmässä jaan matkaani eheytymisen polulla. Suunnittelen kirjoittaa omaelämäkerran. Mun tarina on huikea selviytymistarina kertoen rohkeudesta, intohimosta, synnistä, lankeamuksesta, myötätuntoisuudesta, hyvyyden ja pahuuden välisestä vastakkainasettelusta perheessä joka on pahasti häiriintynyt, jossa tilanne on mennyt liian pitkälle - koska kukaan ei puuttunut. Isona kysymyksenä ja asiana tarinassani mitä kaikki tarvitsevat, minkä puute aiheuttaa kaiken kärsimyksen: rakkaus.

Tarinani etenee lopulta rakkauden kysymyksistä itselleni mielenkiintoisimpaan osuuteen: tiedon maailmaan. Tämä valkenee minulle psyykeeni eheytyessä, ja miten löydän vastaukset vaikeisiin kysymyksiin. Valkenee se, miten minua on johdateltu, ja miten koko elämäni on oikeastaan koulutusta elämäntehtävään. Ja traumat ja insesti ovatkin vain pieni sirpale ajan virrassa.

Kaikkien pitäisi kuulla tarinani. Haluan rohkaista uhreja hakemaan apua ja puhumaan vaikka aihe on arka. Haluan herätellä teitä kaikkia joilla on onnellinen lapsuus ollut - haloo! Teillä on täydellinen elämä! Nauttikaa siitä! Haluan antaa kasvoni insestille, koska kukapa haluaisi? Siksi mun täytyy tehdä se.

En voi edes sanoin kuvata sitä iloa kun tervehtyy lopulta ja löytää oman itsensä. Sitä onnea, kun näkee miten paljon myös hyvyyttä ja rakkautta maailmassa on. Saa rakkautta viimeinkin itse osakseen. Rakastaa muita. Ja rakastaa ehdoitta itseään.

Kaikki on todellakin sen arvoista, kaiken kärsimyksen arvoista, kun päivä päivältä vointi on parempi ja koko elämänsä traumatisoituneena saa hiljalleen käsityksen siitä mitä on olla terve.

Katselin kaihoisasti tähtitaivasta, mitähän siellä on? Ja kaiken sen jälkeen kun olen käsitellyt rakkauden kysymykset, valkenee se minulle mitä tähtitaivaalla on.

Haluan osoittaa sen myös tällä tarinalla: pahuudessa ei ole mitään mieltä. Ei järkeä. Hyvyys on ainut oikea vaihtoehto. Siihen tulisi kaikkien pyrkiä. Pahuus on vain tuhoa mutta hyvyydellä rakennetaan tuhotusta jotain vieläkin kauniimpaa.

Vihainen haikala jahtaa minua joka ikinen yö. Minulla on delfiinin pyrstö, uin pakoon. Pelkään suuresti. Vuosia myöhemmin unessa sukellan delfiinin selässä mereen. Siellä näen suuren haikalaparven lipumassa rauhallisesti kauniissa muodostelmassa. Juuri ne kaikki hait jotka ennen jahtasivat minua, ovatkin nyt voimaannuttavaa katseltavaa, jotakin kaunista ja vaikuttavaa. Vaikeudet ovat voitettavissa ja niistä voi syntyä jotain hienoa.