[Kun päivä laskee, kastett' ilma tihkuu,
kun päivä laskee,
sataa kuin kaatain - Häh, vai vesikouru,
vai niinkö, tyttö? Kyynelissä yhä?
Sadetta rankkaa vain? Sun pieni ruumis
nyt jäljittelee merta, laivaa, tuulta:
sun silmäs merta kyyneltesi vuokset
ja luoteet velloo; lainella kuin laiva
sun ruumis ui; ja huokaustes tuulet
ne kamppailevat kyyneltyrskeen kanssa.
Jos ei jo tyynny, myrskyss' uppoaa
sun ruumis hylkynä
~Mit' on se muuta? Hulluus aprikoiva,
tuhoisa myrkky, lääkemehu oiva ]