No ei ihan. Vanha vamma taas rupes viduileen ihan tosissaan. Työnjohtaja toimitti lääkäriin, meinas että nilkuta vaan menemään siihen asti ettet enää pääse töihin ja piät kuukauden saikkua. Meinasin että voisinhan mää vaihtaa hommia johki semmoseen ettei tarvis nii pirusti kävellä ja juosta, siitä seurauksena murhaava katse ja murahdus -VAIN MINUN KUOLLEEN RUUMIINI YLI-. ottasko tuon kohteliaisuutena vai vittuiluna. Onko siis että en tuu ikinä pääsemään kentältä pois vai onko niin että olen tärkeä kaveri jota ei voi päästää pois. Niimpä niin, jaapa jaa....
Elikkäs oikeen mukava lääkärineito(oli muuten nätti huh huh....)otti sitten typpi pullon ja jäädytti meikäläisen hiertymän jalkaterästä. Oli aika villin tuntonen. Tätä jatketaan viikon välein kunnes poika taas kirmaa kuin aropupu pitkin metsää. Siis aropupu metsässä, TÄH.....Helou!
Sain tän päivän saikkua ja aamullakin sain nukkua jopa kahdeksaan...aivan mahtavaa. Voi muuten illalla vejättää kylille aika rankasti, mutta minkä sille sitte voi!
Niin käy joskus ;)