IRC-Galleria

Aukaiset kohtalomme,näytät tien.
En saa sinusta muutakaan.

Lauseen muotoilen, murtuneena eteeni jää vaiennut ikuisuus,
sana viimeinen.

Lauseet kateuden nyt tahdon kadottaa.
Vien sen kaiken ulos totuutena.

Muisto tuijottaa hukkuneita katseitaan.
Sen vuodatan loppuun.

Yksin valheiden sirpaleina eteeni jää vangittu ikuisuus
sana viimeinen.

Vien sen kaiken sanattomaan ajan painajaiseen.

Vaiennut kaipaus kaikuu hiljaa sisälläni.
Niin autioina huokaavat menneisyyden haaveet kadonneet.

Hiljaiseen kärsimykseen painan pään.
Nyt tuntematta muutakaan.

Pimeys koittaa
enkä luota kohtaloon,
ihmiseen, elämään?
Unohdan kaiken särkyneen,
riisun pois sanat kyyneleitä raskaammat.