Niin se tyttö astui
huoneeseen ja katsoi
miestä pitkään hymyillen
Se näytti komealta
kaiken kokeneelta
ja sai tytön nauramaan
Nauru vei sen miehen
kauemmaksi haudastaan.
Sai veren kiertämään.
Ja kohta yhtä matkaa
jatkoi kaksi tarinaa.
Ovi huoneen suljettiin.
Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan,
liian ylpeä itkemään.
Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan,
liian ylpeä huutamaan.
Vuosikausia toisistaan.
Niin se nauru loppui,
pöly nurkkiin asettui.
Seinät alkoi ahdistaa.
Ja vaikka pieni sänky,
kaukana kaksi toisistaan
valvoo laidoillaan.
Ja vain äänet rappukäytävän
rikkoo hiljaisuuden.
Raskasta hengittää.
Ja kun ne katsoo toisiaan, ne istuu hiljaa vaan
kaukana toisistaan. Vuosikausia toisistaan