Olen pakannut jo laukut,
mua lähtö odottaa.
Silti vielä kerran
mä tahdon tarkastaa.
Mitä jälkeen minun jää, kun ovi sulkeutuu?
Ja yötä kohti matkaan suuntautuu.
Katson tyhjään huoneeseen,
ja alan ymmärtää,
se on vain tyhjä huone
eikä mitään enempää.
Ei ole mulla mitään,
ei ole ollutkaan.
Yön ääni mulle kuiskaa totuuttaan.
Ja nyt, voin yksinäisyyttäni
melkein kädellä koskettaa,
ei ole vierelläni ketään jolle sanoa
että mulla on paha olla.
Yötä hiljaa kuuntelen
ja huomaan yllättäen
ei ulkona se puhu
vaan minussa itsessäin.
Peläten mä kysyn: kuka olenkaan?
Näin lähdön eessä silmät avataan.
Ja nyt, voin yksinäisyyttäni
melkein kädellä koskettaa,
ei ole vierelläni ketään jolle sanoa
että mulla on paha olla.
Olen pakannut jo laukut,
mua lähtö odottaa.