Nyt sen tiedän kuinka sinua rakastan,
sinä lävistit sydämeni,
niinkuin minä antamasi huopasydämen.
Ja oh,
sinä hakkaat minua päähän vasarallasi,
sanot ettet rakasta,
ettet rakasta minua,
ettet rakasta minua enää.
Ja sinä sanot,
sinä sanot,
sinä sanot.
Ja minä jatkan rakastamistani sinuun,
ja minä jatkan uskomistani sinuun,
ja minä jatkan untani sinusta.
Tänään heräsin painajaisesta
jossa sinä sanoit ettet rakasta minua enää,
tänään heräsin sadan vuoden unestani,
ja oh,
sinä pilkkasit minua sänkyni vierellä.
Löit puuvasarallasi huopasydäntäni.
Sinä sanoit ettet tahdo minun enää uskovan satuihin,
ja revit antamasi huopasydämen pois rinnastani,
oh.
Sinä sanoit.
Ja siksi vuodan kuiviin,
oh, miksi rikoit minut taas,
taas, taas, taas?