Hajonnut mieleni jakautunut sieluni.
Luulin sen ehjäksi saan.
Harhaa se oli kun annoin itseni.
Kaikki tunteeni silmissä paloi kuin peilistä.
Kysymyksiä ,rehellisiä vastauksia annoin.
Valheita sain takasin tukahdetuin vastauksin.
Sanat viipyy huulilla kuin maku katkeran elämän viimeinen henkäys.
Eksyksissä juoksen pimeässä.
Luulin onneni löytävän.
Valhetta kaikki silti oli mitä näin.
Peili särkyi pieniin palasiin kuin sydämeni.
Sanoja, arvoituksellisia lauseita ilmaan hukkuu.
Vihaisia luotaan työntäviä katseita sain.
Kosketusta lämpöistä kaipaavaa en koskaan saa .