Taivas on mustunut ja kuu heijastaa hiuksiini kylmää valoa.
Hanki kimmeltää kuin tuikkien pienet lasisirpaleet.
Mitään näkemättä katson eteenpäin.
Istun puiston penkille hämärään.
Ihmisiä menee ja tulee ohitseni mitään ilmein.
Kasvottomia tunteekohan edes kukaan mitään?
Ajattelen siinä kaikkee tai pakostahan siinä ajattelee.
Mitähän ne ajattelee?
Mitä ne on tehny ennen kävelylle menoo?
Minne ovat matkalla?
Nousen ja lähden talsiin eteempäin laittaen kuulokkeet korvilleni.
Musiikki parantaa mailmaa hetkiseksi.
Se on muutama hetki kun unohtaa muun mailman.