Sammunut on se ilo vai onko sittenkään.
On se vain tukahdutettu.
Niinkuin käsketty olla hiljaa.
Halu hymyillä niin että sattuu mut miks se on niin vaikeaa.
Voiko olla niin et pelkää et joku tarkkailee selän takana ja äänettömästi moittii ei noin et sä tollainen saa olla. Oo tälläin näin sinä oot hyvä.
Miks pitää miellyttää sillai minkä lainen ei oo . Ahdistavaa on tosiaan kun ei saa päästää kaikkia tunteita peliin ja olla vapaa. Vai johtuuks se pelosta tulla silmätikuksi.
Minä ainakin haluaisin hymyillä vapautuneesiti ja puhua pälpättää koko ajan mutta sulkeudun omaan pieneen mailmaan ja vastaan kun kysytään tai puhutellaan. Haluan olla mieliksi kaikille enkä halua häiritä ja joutua tunteen että olis tyhmä kanamainen löperteliä.
Tekis niin mieli mennä johonkin metsään ja riehua oikein olan takaan ja roikkua kuin paviaani puissa ja pukeutua sellasiin vanhoihin räsyvaatteisiin ja hiukset sais olla ihan takussa ja nauraa kikattaa siellä mettässä ja sotkee ittensä niin pahasti ettei tunnista... Uskoisin että sillon sieluni lepäis ja olisin hyvin ilonen siittä.. heheh uskon ettei kukaan halua nähä mua villinä lapsosena kirmaavan jossain pöpelikössä.. mut taitaa kesä koittaa ja pääsee mökille riehuun niin saa kaikki pakko maiset kaavat karistettua matkalla huis vittuun.
Mut en mää kauheen kauaa mökillä viihtyis.. siellä voi sairastua vaikka mökkihöperyyteen.
aahh mut kun ajattelee sitä kalastamista jossain kaukana ulapalla ilman mitään pirun kännykkää niin se on vallan mainiota.
Silleen sanoisinko rentouttavaa.