Näin vuosipäivän kunniaksi
näin perin kummaa unta.
Olisin sanonut Sinulle,
kuinka se minua suuresti häiritsi ja painoi mieltä.
Vaan kun päätit yksinäsi suunnitella
tämän juhlavan hetken omiesi auttamiseen
jossa minä olisin vain avittavana tekijänä
kulkemiseen paikasta A paikkaan B.
Tuon mielestäni itsekkään olettamuksen jälkeen,
mieleni teki kertoa uneni
ja kuinka SYTYTTÄVÄ se olikaan!
Vaan en minä ehtinyt.
Pakenit niin kiirein askelin,
eikä naisen tyytymättömyys pysäyttänyt Sinua,
ei edes postilaatikon kohdalla.
Olen vuosi vuodelta yhtä rajoitetumpi.
Ja jollen kohta saa suurta huomiota osakseni,
en tiedä mihinkä saakka tämä adaptaatio kestää.>