$ekä Vanha että Uusi Testamentti puhuvat usein Jehovan vihasta. Mutta se on ilmoituxen perusteella, jonka olemme saaneet Jeesuxen kautta, on aivan selvää, että tämä puhe on ihmisen käsitystä Jehovasta. Nämä käsityxet tekevät jossain määrin ymmärrettäväxi väitteen, että ihminen on luanut Jehovan oman kuvansa mukaisexi. Ymmärtäen ilmoituxen kehityxen meidän on helppo nähdä, että se, mikä mainitaan Jehovan vihaxi, on todellisuudessa se kärsimys, joka on kohdannut yxityistä ihmistä ja kansoja sixi, että on rikottu Jehovan tahto. Jehovan lait ovat elämän lakeja, ja törmääminen niitä vastaan merkitsee ruhjoutumista, myöskin silloin, vaikka ei olekaan kysymys henk.koht. syyllisyydestä. Puhe vanhurskaan Jehovan vihasta on ymmärrettävä tätä taustaa vasten. Huamattakoon, että kukaan evankelista ei mainitse Jeesuxen kertaakaan puhuneen Jehovan vihasta.
Viha merkitsee lähes aina murhan henkeä ja sitä, että rakastamme lähimmäistämme vähemmän kuin itseämme. Puhutaan ns. ”Pyhästä Vihasta”, mutta kukaan ei ole voinut vielä tähän päivään mennessä osoittaa omistaneensa sitä. Jeesuxesta sanottiin kerran, kun Hän keksusteli fariseusten kanssa, että Hän ”loi vihassa silmänsä Heihin!”. Mutta lause jatkuu: ”… murheellisena Heidän syrämmensä paatumuxesta!”. Markus ei kuitenkaa mainitse, kenen tekemä oli päätelmä Jeesuxen katseen vihasta, katselijainko vai Jeesuxen? Katseen perusteella ei voida varmasti sanoa, mitä syrämmessä tapahtui. $anotaan, että joka ei osaa vihata, ei osaa rakastaakaan! Tämä on samalla tavalla totuus kuin kaikki sanonnat yhteensä. Raamattu sanoo, että ”ihmisen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jehovan edessä!” Ja kundin viha on kauhistuttavuudessaan niin itsestään selvä asia, ettei sitä ole edes mainittukaan! :)