Tulen ääressä istun ja mietin nyt
mitä nähnyt olenkaan,
kuten kesinä entisinä
kukat, perhoset niittymaan;
ja syksyinä menneinä seitteineen
puut keltalehtiset,
aamu-usvan ja auringon kilon
ja viimat vilpoiset.
Tulen ääressä istun ja mietin nyt
miten käy tämän maailman
kun en talven tultua enää
näe kevään tulevan.
Kas, vielä on kaikkea paljon niin
mikä näkemättä jää,
joka kevät jokainen metsä
Eri lailla vihertää.
Tulen ääressä istun ja mietin nyt
niitä jotka jo jäivät taa,
ja jotka sen maailman näkee
jota minä en nähdä saa.
Koko ajan kun istun ja mietin nyt
mitä ennen oli vain,
minä askelten paluuta kuuntelen
ja ääniä oveltain