IRC-Galleria

Ohjeet: Googlaa nimesi muodossa "Alex on" ja kopioi noteen viisi ensimmäistä hakutulosta. Muista laittaa lainausmerkit hakuun.


1. Raisa on tummatukkainen ja kurvikas kaunotar, joka rakastaa matkustelua ja taidetta.

2. Raisa on täällä tänään.

3. Raisa on samanlainen kotosalla: vauhtia ja leikkisyyttä riittää kuin pienessä kylässä eikä se juuri mitään pelkää.

4. Raisa on minunkin mielestäni todennäköisesti kuollut.

5. Raisa on siis vahvistusta vaille oleva KANSAINVÄLINEN MUOTOVALIO :)

I open my eyes
I try to see but I'm blinded by the white light
I can't remember how
I can't remember why
I'm lyin' here tonight
And I can't stand the pain
And I can't make it go away
No I can't stand the pain

How could this happen to me?
I've made my mistakes
got nowhere to run
the night goes on
as I'm fadin' away
I'm sick of this life
I just wanna scream
How could this happen to me?

Everybody's screamin'
I try to make a sound but no one hears me
I'm slippin' off the edge
I'm hangin' by a thread
I wanna start this over again

So I try to hold onto a time when nothing mattered
And I can't explain what happened
And I can't erase the things that I've done
No I can't

How could this happen to me?
I've made my mistakes
got nowhere to run
the night goes on
As I'm fadin' away
I'm sick of this life
I just wanna scream
How could this happen to me?

I've made my mistakes
got nowhere to run
the night goes on
as I'm fading away
I'm sick of this life
I just wanna scream
How could this happen to me?

31.3.2009 asti saikuttaa Raisa... :/

tarvii piristystä ja ehkä seuraa joinakin päivinä? ;D

21.01.2009 19:41 <Bouli> mut hei, näin se vaan menee joskus, elämä on välillä liian vaikeeta ymmärtämiseen :D

21.01.2009 19:41 <Bouli> mun pikku päähän ei kauheesti asioita mahdu... :(

21.01.2009 19:43 <terAsmies-> niin se on (: mut ainaku ymmärtää lisää niin sinne mahtuu enemmän<3

Viime aikoina oon alkanut miettimään
onko kaikki hyvä sittenkään itsestäänselvää
ehkä se on ohimenevää
mutta tänään täysillä aion elää
sinun kanssasi kuin viimeistä päivää
joka ikinen hetki tahdon viettää

Kun täältä lähdetään niin mitä jäljelle jää
tahti päivärytmin lyönnin
ja yön salaisuus
jää soitto, taivaan tähdet
jää aamunkoitto, hiljaisuus
lottovoitto kylmä talvisää
kesään kun kaikki herää

Mutta jos sä lähdet
niin tänne ei jää yhtään mitään
Jos sä lähdet
tänne ei jää yhtään mitään

Mietin mitä sitten jos arpa lankeaa
ja tiukkasyinen lanka välillämme väsyy ja katkeaa
sä olet mun elämää
sä olet ruohoa vihreää
sä olet se mitä jäljelle jää
jos kaikki muu pois viedään

Kun täältä lähdetään niin mitä jäljelle jää
tahti päivärytmin lyönnin
ja yön salaisuus
jää soitto, taivaan tähdet
jää aamunkoitto, hiljaisuus
lottovoitto kylmä talvisää
kesään kun kaikki herää

Mutta jos sä lähdet
niin tänne ei jää yhtään mitään
Jos sä lähdet
tänne ei jää yhtään mitään

Mikä sua oikein ujostuttaa
Et kavereiden nähden voi mua suudella
Kai luulet etteivät itke miehet
Kun tunteitasi aina salailet
Sä punastut jos sua ulkona halaa
Ei kukaan suhteestamme tietää saa
Jos vaan huuliltas saan kolme pientä sanaa
Ehkä ujouden saisit katoamaan

Jos sä rakastat mua, mikset sano sitä ääneen
Silloin tietäisin toisten jääneen
Jos sä rakastat mua, mikset sano sitä ääneen
Sanoisit sen mulle ääneen

Sä käteeni tartut ja mua katsot silmiin
Huomaan puna nousevan sun poskiin
Sä sanot että sulle merkitsen paljon
Se riittää mulle, meillä aikaa on

Sanoisit sen mulle ääneen
Sanoisit sen mulle ääneen
Silloin tietäisin toisten jääneen

Iltapäivä vaihtuu kohta iltaan
ihmisvirta töistä kotiutuu
Sä kuljet virran mukana ja väistät katseita
kuljet tyhjänä, kuin oisit joku muu

Rakkaus on raaka, kun se lähtee
palan aina raastaa mukanaan
Väität, ettei sielustasi haavaa vuotavaa
voi ikuisuuskaan saada umpeen kasvamaan

Sä ehkä tiedät, että mitään ei saa pitää
et' toista lopulta ei voikaan omistaa
Ja onni vaihtelee, mut' jos vain toivo itää
se ehkä huomenna taas alkaa versomaan

Naulakossa monta tyhjää naulaa
ja oudon avaralta tuntuu asunto
Se oli kodikaskin joskus, nyt se kaikki poissa on
luo lohtua vain juttuseura radion

Minäkin halusin pitää kaikesta kiinni ja omistaa
Minäkin kadotin jotain kaunista, oikeaa
jota en takaisin enää luokseni milloinkaan saa
mulla arpeni on ja ne muistuttaa
kuinka onni on lainassa vaan

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Oli kivaa! Viikko sitten sunnuntaina käytiin Hartwall-areenalla kattoo Karjala-turnaus peli Suomi - Ruotsi
Lopputulos 0-2 ei kyllä tyydyttänyt... :S

Kiitos; Riina, Petteri, Macke, Kati ja Tjali <3

---

Eilen taas oli toinen ääni kellossa, kun Jokerit vei Bluesia 5-0 :D oli hieno peli, hyvä pojat! :) nyt kyllä kurkussa tuntuu, että niitä HIENOJA maaleja tuli kyllä huudettua ja kannustushuudot oli kohillaan, mut oli se sen arvostakin! :) Näitä lisää!

Kiitos; Tare, Sampo, Olli ja Tjali <3

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Jos voisit sanoa minulle viimeiset sanat ne olisivat:
16. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin?