Note to self: älä ikinä anna äitisi nähdä valokuvia, jotka olet itsestäsi ottanut.
-> se päätti tehdä taulun. Jättikokoinen television päälle. Eikä valinnutkaan kuin sen surkeimman poseposekuvan.
ensi viikon ohjelma:
ma bilsankoe + luokavalvojan metsästys
ti matikan testijuttu
ke kemiankoe
to heti koulusta jyväskylään hätävaateostoksille + illalla peli siellä
pe mahd. uudelleen jyväskylään tai jos on jo torstaina jääty sinne ja kuvaamaan papan hautajaiset.
= saksankoe jää ties minne, seuraavana perjantaina olisi rästikoe (vielä saksantunnin aikanakin, että voisi sielläkin kai tehdä)
Ja ainiin. Velkoja maksettavana saksanopelle että missäköhän välissä senkin ehtii kun ei sitä yleensä näe kuin tunneilla ja ne tunnit jää tosiaan käymättä.
Ja mitähän vielä. Olen saanut 500 kuvaa päätettyä säästökelpoisiksi, poistanut varmaan 1500 suurinpiirtein ja vielä olisi monta tuhatta edessä. Järkkärillä otettu se joku 8500 ja niistä ehkä se 500 on tullut poistettua jo aiemmin joissain yhteyksissä. + vanhalla powershotilla napsittuja monta sataa. Ja niissä pitää aina tarkistaa laatu, ei voi luottaa mihinkään, niin siinähän menee ikuisuus. Ja sitten jos vielä ne hautajaiskuvat pitäisi järjestää joskus ja toimittaa johonkin kehitettäväksi yms, niin hommassahan menee ikuisuus. Pitäisi muokata ja pistää esille ne säästökelpoiset.
Ja vielä kun kesä tulee... pääsisi viimein ötökkämakroilemaan eli kuvia olisi lisääkin luvassa jatkuvalla syötöllä. Tekis vaan mieli tuhota kaikki kuvat ja alottaa puhtaalta pöydältä mutta sitten harmittaa kuitenkin jälkeenpäin.