IRC-Galleria

Luna ja Minä nuhassa ja kurkku kivussa :( Kauheeta kattella pikkuista ku se köhii ja itkustaa kun kurkkuun sattuu :(

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa kohdallasi.

01. Punainen on lempivärini
02. Omistan auton
03. Minulla on kissa.
04. Seuraan Emmerdalea.
05. Pystyn juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
06. Sain töitä!
07. Conan O'Brian ärsyttää minua
08. Olen aamu-uninen.
09. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit. (tosin en käytä niitä:) )
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen. :D
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä. (Ainakin haluaisin )
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume.
53. Rakastan dokkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania.
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogiaddikti.
60. Olen neulonut pontson.
61. Olen kummallisten asioiden kerääjä.
62. Tykkään avantouinnista.
63. Koulussa lempiaineeni on ruotsi.
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin.
65. Tykkään naksutella niveliä
67. Harrastan karatea.
68. Rakastan lohikäärmeitä.
69. Kärsin ajoittain migreenistä.
70. Eilen oli hääpäiväni.
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia.
72. Olen saanut merkinnän rikosrekisteriini.
73. Rakastan hunaja-juustovoileipiä.
74. Olen opiskelija.
75. Pidän talvesta.
76. Rakastan nettikilpailuja.
77. Nälkäisenä olen hyvin äkäinen.
78. Mukavuudenhaluni voittaa nykyään useammin turhamaisuuteni.
79. Olen laite/vempainfriikki.
80. Odotan vauvaa.
81. Olen alle 155 cm pitkä.
82. Harrastan joogaa.
83. Olen absolutisti. (Toisinaan :D Nyt jo 12kk)
84. Olen pelannut luminorsupalloa.
85. Pelaan WoWia.
86. Olen BB-addikti.
87. Aion muuttaa ulkomaille työskentelemään/opiskelemaan.
88. Olen hurahtanut askarteluun.
89. Lupasin monta vaikeaa uudenvuodenlupausta.
90. En tehnyt yhtään uudenvuoden lupausta.
91. En ole ikinä polttanut tupakkaa.
92. Kotonamme puhutaan kahta kieltä
93. Olen uskomaton nainen!
94. Minulla on Pappa-Tunturi
95. Minulla on 3 lasta
96. Minulla on tällä viikolla synttärit.
97. Minulla ei ole koskaan ollut angiinaa.
98. Uskon asioihin joita yleisesti pidetään yliluonnollisina.
99. Harrastan tanssia
100. En ole ollenkaan varma, tuliko tummennettua kaikki kohdat oikein.
101. Pidän lumisateesta.
102. Omistan siniset sohvat.
103. Vaatteiden silittäminen on minulle pakkopullaa.
104. Minulla ei ole siskoa.
105. Minulla on lemmikkitiikeri.
106. Keräilen koirakortteja.
107. Valmistun opinahjostani tässä kuussa.
108. Harrastan ristipistoilua
109. Autoni on punainen.
110. Olen hypännyt 10 metristä veteen.
111. En voisi kuvitellakaan elämää ilman musiikkia.
112. Vihaan sadetta.
113. Tykkään lukemisesta.
114. Pidän omaa blogia.
115. Rakastan kaakaota.
116. Osaan sanoa "sitä kutsutaan oravan lihaksistoksi" ilman takeltelua. (hih en osannu)
117. Olen yli 170cm pitkä.
118. Olen rakastunut.
119. Leikin dinosaurusta aina kun siihen on mahdollisuus.
120. Varpaat ällöttävät minua.
121. Olen laama, sekä laiskiainen.

Oltiin neukussa to ja tyty oli oikeinb super kiltisti :)

Painoa oli 6110g (synt. 3125g)
Pituutta 59cm (51cm)

Joten kasvua tapahtuu runsaasti.
Neuvola tädin mukaan kova kiire kehittyä :D

Pikku Skorpioni tarttuu lujasti elämään kiinni ja äiti voi joutua varhain todistamaan lapsensa vahvaa elämäntahtoa. Luja side vanhempiin on samalla kertaa tunnetta täynnä, sekä rakkautta että jotain mutta, joka panee vanhemmat pohtimaan, mikä lapsesta oikein on tulossa. Skorpioni-lapsi käy läpi monia vaiheita jo varhain, kriisejäkin ja kasvaa niiden mukana aina vahvemmaksi. Hän ei ole yksioikoisesti mukava, helppo lapsi. Hänessä on aavistettavissa voimakkaita sisäisiä latauksia, jotka tulevat esiin yhteenotoissa. Hänellä on vahvoja sisäisiä vakaumuksia jo pienenä, joiden loukkaaminen voi laukaista liikkeelle pitkäaikaisen murjotuksen tai hiljaisen kauden. Skorpioni-lapsi vaatii vanhemmilta kykyä lopettaa turha lällyttely ja käydä käsiksi ihmisen psyyken salaisuuksiin. Skorpioni-lapsi liittoutuu lujasti ja odottaa läheisiltä ehdotonta luottamusta ja rehellisyyttä. Salaiset sopimukset tai verivalat voivat kuulua lapsuuteen osoituksena syvästä sisäisestä tarpeesta jakaa jonkun toisen kanssa veret seisauttavat mysteerit. Vanhemmat joutuvat Skorpioni-lastaan tukemaan paneutumalla hänen sisäiseen maailmaansa aidosti eikä vain odottamalla häneltä keskimääräisiä reaktioita ja käyttäytymisen malleja.



Skorpioni-lapsi ongelmoi usein koulussa, tekee vaikeita kysymyksiä, ei suostu uskomaan kaikkea tai vetäytyy pitkäksi aikaa pohtimaan omia asioitaan. Hän ei ole kaikkein sosiaalisin lapsi tai jakaa voimakkaasti kaveripiiriä kahtia: toiset tykkäävät, toiset ei. Hän osaa olla ärsyttävä, loukkaavakin jos niin haluaa. Skorpioni-nuori on vaikean sopeutujan maineessa koska häntä voivat vetää puoleensa äärimmäisyydet. Äärimmäisyyksien takana on viettymys kokeilla omia rajoja psykologisesti, katsoa ikään kuin mitä kaikkea siellä minuudessa oikein onkaan. Vahvat alueet ovat usein hallinnon ja talouden parissa. Myös ihmisen sisäisyys kiinnostaa, siitä vetovoimaa psykologiaan tai muuhun ihmistuntemukseen. Rajojen vartijana tai vaarallisen, ”likaisen työn” tekijänä Skorpioni myös viihtyy. Rajavartijat, poliisit, tarkastajat, mysteerien ratkoja kuuluvat tähän joukkoon.

Tyttäremme sai 6.12.2009 kasteessa nimen Princess Luna Aurora. Toinen nimi toimii käyttönimenä :)

Tyttö oli oikein kiltisti ristiäisissä, hymyili ja toimi oikein sylivauvana :D Paljon nähtävää niin tyttö tykkää :)

Kun poskelleen painan
mä hellästi suukon
hän untensa mailla vain on
Tuo pienistä pienin
on suurista suurin
ja ihme niin uskomaton

Sylillinen kultaa mulle
suotiin kun hänet mä
rinnallein sain
Sylillinen kultaa meille
tuotiin ja vihdoin hän
on ilonain



Toive niin suuri
on täyttynyt juuri
Tuo pikkuinen meidän on
Elämän uuden
sen vaikuttavuuden
nyt nään ja oon sanaton

Sylillinen kultaa meille
tuotiin ja todeksi
sain unelmain



Jos jotakin pyytää
nyt hänelle voisin
se suojelusenkeli ois
Se elämän tiellä
ain vierellään kulkis
ja kätensä auttavan sois

Sylillinen kultaa mulle
suotiin kun hänet mä
rinnallein sain
Sylillinen kultaa meille
tuotiin ja vihdoin hän
on ilonain

todellinen odotus alkaa :D

Oon hääränny kaikkii siivous juttui :D Ei sinänsä kovin hyödyllistä/tuotteliasta kun pitäis lukee perjantain terveysmatkailun tenttiin, mut kyllähän tässä vielä ehtii ihan mukavasti :D

Tänää jäljellä 35päivää LA:han :D Enää vähän yli kuukausi, jee :)

Äippäloma alkoi tänään ja tiedossa on kaikkee muuta paitsi lomaa :D
Pitää hoitaa KAIKKI viime hetken asiat joita on sit myöhäistä enään tehä kun pikkuinen on maailmassa :)


Hih niin kuin kuvasta näkyy, on vähän keskeneräistä vielä :D

Muistan oman syntymäni vielä varsin hyvin. Havahduin siihen, että vieressäni oleva siittiö antoi minulle nimen. ”Simo”, hän sanoi.


Simo Siittiö tunsi olonsa levottomaksi suurkaupungin sykkeessä ja päätti lähteä kohti suurta tuntematonta.

Meillä oli tapana nimetä toinen toisemme, sillä kukapa muukaan meitä siittiöpoloja nimeäisi.

Venyttelin pyrstöäni raukeana, aivan kuin olisin juuri herännyt pitkiltä päiväunilta. Katsoin sitten tarkkaavaisesti minut nimennyttä siittiötä. Sanoin hänelle:

”Hyvä on. Sinä olet sitten Saila.”

Näin minä synnyin.

Ensimmäiset hetkeni Sailan kanssa ovat minulle onnellisia muistoja. Valitettavasti en ehtinyt elää huoletonta lapsuutta kuin muutaman sekunnin verran. Sitten sisälläni alkoi myllertää eteenpäin puskeva epämääräinen polte.


Levottomuus kasvaa kiihkeän suurkaupungin sykkeessä


Myöhemmin huomasin, että sama levoton tunne vaivasi koko yhteisöämme. Me siittiöt nimittäin asumme Kiveskummun miljoonakaupungissa, joka vetää levottomuudessaan vertoja mille tahansa suurkaupungille.

Tunsin itseni Kiveskummussa hyvin yksinäiseksi. Minusta tuntui kuin en olisi samanlainen kuin muut. Ajattelen asioita, eikä Kiveskummussa pidetty siitä.

Esimerkiksi ensimmäisellä koulutunnilla sain kuulla kunniani. Sanoin opettajalleni, että me siittiöt olemme historiallisesti tärkeässä liitoskohdassa. Että me olemme ikään kuin aamunkoi, mutta tämän kauniin ajatuksen takia – voitteko kuvitella – opettajani määräsi minut vihaisena nurkkaan.

”Simo”, hän torui. ”Tämä on uimakoulu, eikä mikään filosofian laitos! Sinun tehtäväsi on uida ja sillä selvä. Mieti tätä ajatusta nurkassa kunnes sisäistät sen.”

En tiedä miksi, mutta en pysynyt tottelemaan. Ajattelin salaa nurkassani syvällisiä ajatuksia. Keitä me siittiöt olemme, mistä me tulemme ja minne me olemme menossa? Ja mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän minusta tuntui, etten kuulunut yhteisöömme. Tahdoin karata koululaitokseni tylsämielisyyttä ja syöksyä uuteen maailmaan.


Kohti suurta tuntematonta


Kun koulupäivä lopulta päättyi, minut päästettiin nurkasta ja sain lähteä tovereideni vanavedessä pitkin Kiveskummun historiallisia kanavia. En kuitenkaan riemuinnut solurakenteissani, vaan raskasmielinen levottomuus oli nakertanut tiensä syvälle minun tumaani saakka.

Niinpä päätin hetken mielijohteesta lähteä karkumatkalle. Älkää kysykö miksi. En vieläkään tiedä.

”Simo”, Saila Siittiö huusi perääni. ”Minne sinä menet?”

Mutta häntäni vispasi kuin viimeistä päivää ja syöksyin eteenpäin kohti suurta tuntematonta.

Huomasin pian, että olin aivan yksin. Ensimmäistä kertaa jo puoli päivää kestäneessä elämässäni olin yksin!

Tulin pian suurelle koskelle ja menetin hetkeksi toimintakykyni. Kiveskummun kapeisiin ja rauhallisiin kanaviin tottuneelle pienelle siittiölle tämä virta oli ymmärryskyvyn tuolla puolen. Se kohisi ja kuohui aivan kuin koko maailma olisi halunnut ryöppyä eteenpäin.

Minä myönnän nyt, että pelkäsin kovasti. Koko pitkulainen vartaloni tärisi, kun ajattelin itseäni tuon virran vietävänä. Tiesin kuitenkin, etten voisi enää perääntyä. Minä tiesin, että minun tehtäväni oli sukeltaa virtaan ja niin minä tein.


Simo saapuu siittiöiden pyhäkköön


Arvaatte varmaan, minkälainen kyyti minua odotti. Oli kuin olisin käynyt jokaisessa huvipuiston laitteessa vuoron perään. Kun vihdoin virta laantui, huomasin olevani täysin vieraassa ympäristössä. Olin tullut avaraan saliin, jossa äänet kaikuivat aivan toisella tavalla kuin Kiveskummussa. Minusta tuntui hyvin juhlalliselta. Ajattelin, että tämän täytyi olla siittiöiden pyhäkkö.

Yhtäkkiä huomasin, että suuri joukko siittiöitä ui minua kohti. Oliko kaikki nämä siittiöt lähetetty hakemaan minua takaisin? Lähdin uimaan niin nopeasti kuin vain pystyin. Siittiöiden joukko tuli perässäni vinhaa vauhtia.

Huomasin salin yhdellä seinämällä tunnelin suuaukon. Päätin harhauttaa perässä uijat. Uin ensin lähelle salin reunaa ja hidastin vauhtia. Siittiöt seurasivat minua. Annoin heidän tulla aivan kintereilleni, kunnes pinkaisin tunnelin suuaukkoa kohden ja sujahdin tunneliin. Takaa-ajajat eivät ehtineet hidastaa vauhtiaan, vaan he uivat päin seinää.

Minä uin yhä kiihkeämmin tunnelia pitkin eteenpäin. Tunsin, että jokin kutsui minua tunnelin päässä. Sitten kuulin takaa tutun äänen. Se oli Saila Siittiö.

”Simo! Odota. Uidaan yhdessä”, hän huusi.

Olin hyvin onnellinen tavatessani juuri Sailan täällä vaarallisessa ja yksinäisessä paikassa. Uimme loppumatkan Sailan kanssa vieretysten. Kerroin hänelle kaiken, mitä minulle oli sattunut ja hän kertoi minulle, kuinka Kiveskummun kaupunki oli joutunut omituisen luonnonmullistuksen kouriin.

Hän kertoi, kuinka kaupungin asukkaat olivat paiskautuneet oudon virtauksen mukana ulos kodeistaan tähän outoon ja vieraaseen saliin. Eikä siinä vielä kaikki! Useat siittiöt – monet heistä olivat minullekin tuttuja – olivat kuolleet luonnonmullistuksen kourissa.

Tunsimme molemmat suurta myötätuntoa muita siittiöitä kohtaan. Oli ikävä ajatella, että uljas Kiveskummun kaupunki ammotti nyt tyhjyyttään.


Valtava pallomainen olento lähestyy


Siinä muita siittiöitä surkutellessamme huomasimme, että valtava pallomainen olento lipui meitä kohti. Ennen kuin ehdimme edes kunnolla säikähtää, olento puhui meille syvällä ja matalalla äänellä:

”Arvon siittiöt. Olette päässeet määränpäähänne. Käykää sisään, olkaa hyvä.”

Saila otti ohjeesta vaariin ja ampaisi pallon sisälle. Itse yritin samaa, mutta en pystynyt enää läpäisemään pallon seinämää. Samalla hetkellä pallo lähti liikkumaan eteenpäin.

Katselin haikeana ainoan ystäväni perään. Silloin kuulin jälleen pallon puhuvan. Mutta tällä kertaa ääni oli erilainen. Se kuulosti hieman Sailan ääneltä, mutta samalla siihen oli sekoittunut pallon kumea ja jyrisevä ääni.

”Älä pelkää Simo. Jäljessäni tulee toinen pallo. Mene sen sisälle ja voimme kasvaa isoiksi yhdessä.”

Katsoin toiseen suuntaan ja toden totta toinen valtava pallo lipui majesteettisin liikkein minua kohti. Uin suurella nopeudella päin palloa ja pujahdin sen sisälle.


”En ollut enää pelkkä Simo”


Menetin tajuntani heti kun olin läpäissyt pallon ulkokalvon. Minulla meni hyvin pitkään ennen kuin pystyin jatkamaan päiväkirjani kirjoittamista. Olimme silloin jo kasvaneet Sailan kanssa valtavan suuriksi. Näin jälkikäteen ajateltuna minulle kävi kuitenkin jotain tämän tapaista:

Kun heräsin, tunsin itseni täysin erilaiseksi. En ollut enää pieni ja vikkelä siittiö, vaan valtavan kokoinen pallo, joka jakaantui ja kasvoi. En oikeastaan ollut enää pelkkä Simo. Minun on hyvin vaikea selittää miltä minusta silloin tuntui, mutta se oli selvää, että olin liittynyt johonkin toiseen. Tunsin itseni täydemmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi kuin aikaisemmin.

Olemassaoloni siittiönä tuntui kaukaiselta menneisyydeltä. Ja kun nyt ajattelin elämääni siittiönä, se alkoi tuntua yhä vieraammalta. Ikään kuin muistot olisivat kuuluneet jollekin toiselle.

En tuntenut enää ahdistavaa levottomuutta, vaan olin täysin seesteinen. Minusta oli tullut unelias, enkä oikein jaksanut pysyä hereillä. Muistan kuitenkin ajatelleeni, että raskas työ oli ohitse ja seuraavaksi oli aika elää – mitä ikinä se sitten tarkoittikaan.