miks muhun sattuu ainakun mietin sua. Tuut aina uuestaan ja uuestaan mun mieleen ja tiiän et rakastan sua vieläkin miks mun piti olla sulle niin paskamainen ihminen miks en voinu olla ihana niinkun säkin olit ja oot edelleen molemmat ollaan samaa mieltä että "vielä joskus ehkä"
Aina kun kuulen nää sanat mule tulee mieleen kun oli vielä me...
"Me salaa tavattiin, uskoin mä ihmeisiin
Tunsin jotain paljon suurempaa
En odottanut kuin huomiseen, sanoin: sua mä tarvitsen
Löysin viereltäin rakkauden
Kunnes tunsin haavat heikkouden
Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen
Kaikki muuttui niin,
Uskoin sun valheisiin
Tunsin pohjan altani katoavan
Sain kokea kaiken vääryyden,
sisällä hauraan ihmisen
Mietin yksin ikävöiden
miksi sinua silti vain ajattelen
Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen
Tyhjät seinät ympärilläin
Yritän jatkaa yksinäin
Toivon jonain päivänä sun kuvas haihtuu mielestäin
Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen
Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen
Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen"
vai voiko sittenkin kaikki palata ennalleen??