IRC-Galleria

Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka
Pistää pakostakin joskus kelaan kauan tätä jaksan
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle

Olin onnellinen ja kaikki meni hyvin
Mutta mä en todellakaan ollut se joka tyri

Ja sen takii tavarasi on nyt pois huoneestani
Olen mielipuoli joka on tullut ulos kuorestani

Murheissani elämässäni eteempäin taistelen
Vihan kipinää pään sisälläni väistelen

Sä mut viettelit annoit mun rakastua suhun
Ja luulin että säkin oisit ollu rakastunu muhun

MUT UNOHDIT TOST VAAN
HEITIT TUNTEES ROSKIIN KUN JONKUN VITUN ROSKAN

Etkä luokseni palaa sä mun takaisin sä koskaan
Et koskaan palaa et koskaan et koskaan

Etkö koskaan? Enkö enää koskaan sua nää?
Miks lähit seuraan reittiä väärää

Sä vannoit mulle ikuisen rakkauden
Kädet ristittiin ja luulin että sain sen

Mitä ikinä mä olen halunnutkaan
Mutta enhän loppujen lopuks sitä saanutkaan

Enkä tuu koskaan varmaan saamaan
KAIKKI TOIVEET LOPULTA AINA VAAN PAISKAUTUU MUN NAAMAAN