IRC-Galleria

ELÄN TOIVOS KOSK OOT AINOO KENET HALUUN

Ja ainoo mitä toivon, et sul on kaikki hyvin,
koska sillon mä tiedän, et mul on kaikki hyvin.

meist nuorist syntyy tulevaisuus antakaa meille muutama tilaisuus ,
mä en ymmärrä miks tää pitää jatkuu, monii monii nuorii pitää joka päivä sattuu.
älä viitti sanoa ettei sanoilla oo painoa . monil monil sanoil pitää joka päivä taistella ,
tulevaisuut vastaan. tätä vasta vasta karvaan silittämist väärinpäin joka kerta harvaa.
samat sanat saattaa tulla läpi kovast kuoresta monta monta kertaa kaheksassa eri vuodessa.
kun oot täysi-ikänen sä oot täysin aikune säännöt, kiellot, varotukset rupee lakkaa toiminnast.
jos itsetuntos ei oo kovin korkeella niin sun kiusaajas on varmasti sun kolleegas .
sit ei oo senkää itsetunto enää korkeella se täs onkin se pää ydinongelma .
joskus rangaistus on se vastaus kunhan sen pohjalla on pitkä rakkaus.
mitää ei saa loppumaa kostamalla , sun pitää ajatella että et oo paineen alla.
murrat läpi kerrokset jotka päätäs painaa, satoi satoi kertoi se sun masennusta kaivaa.
moni nuori pelkää, monii monii kertoi joku heitä puukottanu selkää.

jos hetken pääsis takas rakas,
oot mulle tärkee, täl hetkel mul ei löydy järkee.
toivon et sä ymmärrät, haluun olla enemmän ku ystävät.
en unoha eilistä, se kaikuu näistä seinistä.
sun kaa haluun kasvaa, sun kans en kulje harhaa .
kukaan ei mua tuu tainnuttaa, nyt ku tää on alkanu vaikuttaa.
ku ikävöi ei tunnu et se koskaa helpottaa,
sit ku niin tapahtuu, ei siitkää pääse helpolla.
elän näit päivii niiku viimisii, mul on paljon hyvii fiiliksii.
en ois jaksanu ponnistaa , mut sit alko onnistaa.
nyt mä oon sun kaa tässä, enkä enää yksin kylmässä.

Mutsi: Tippu pojilt silmät pääst ja jalat meni alt ku näki mut.

Oon yrittäny kaikkeni, et silti ota mua takas, tää on mulle liian vaikeeta rakas.
Tää maailma ei enää innosta , uudet asiat ei kiinnosta.
Oot päivä päivält enemmän mun mieles , siks toivon et oisit viel mun vieres.
Okei , nyt on vaa pakko avautuu en pysty enää muihi rakastuu.
Poltin omat siipeni ´, sen takii oon nykyää kiipelis.
Jep, se armo, usko, rakkaus ja se toivo se on pohjaton kaivo.
Mun elämä on nyt tosi kovis vaiheis ja pitää viel kaiken lisäks elää paineis.
Totuuden näkee silmist , mul on jalat maas mut pää ain pilvis.
Mul taitaa olla nyt oikee aika lähtee ja siivet levittää, tän jälkee mun ei tarvi kellekkää mitää selittää.
Menetin sen ainoon joka oli mulle tärkee, nyt täskää ei oo mitää järkee.
Rakastan ja rakastan silti en voi saada , ryhti suorana, silti leuka viistää maata.
Mun sisäl on sota, silti kukaa ei ymmärrä tota.
Jalatki haluis nousta ilmaa , miks enää taistella vastaa ku pääsee elämän virtaa.
Mul on enemmän haluu ku ajatust , en saa ajatuksii irti sust.
Mun ajatusmaailma kietoutu mustaan verhoon, otan siis riskin, oven avaan ja lähden lentoon.