Ja näin tähän pisteeseen on taas saavuttu. Sellaset 7 kk sitten olin samanlainen kun nyt, joka päivä angstaan irc-gallerian päiväkirjaan. Pystyin vähän aikaa naureskelemaan noille jutuille, mutta sitten muistin että ei ne oikeesti tuntunukkaan sisällä hyvälle vaikka ne olikin pelkkää pelleilyä, nii luulin ainakii.
Ihmissuhteet on niinku maapallo, kiertää itseään ympäri. Päätyy aina samaan pisteeseen mistä on lähtenytkin, ja siitä ei pääse ite pois. Nyt joku ihan vitun iso meteoriitti tänne päin kiitoooos.