Nyt kun päivä poistuu,
yö tulee sijaiseksi sen.
Se kaavullansa peittää kaiken,
loistaa tähdet ja kuu.
Hiljaisuuden lävitse
huuto sujahtaa
ja jälleen hiljaa nukkuu maa.
Kun taasen herää, päivä
palaa hiljaa paikalleen.
Kuin aamukaste,
kyyneleet kiven kastelee.
Hahmo aamuhämärässä
katuu tekojaan,
ja itkee kuin hullu pelkojaan.
Vain yksinäisyys katkeroittaa
pienen sydämen.
Se muurit rakentaa
ylle suurien haaveiden.
Kertaakaan ei kiellä,
mutta silti vankiaan
ei kahleista päästä,
jättää vain uhrinsa kitumaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Kimaltavat kyyneleet 08.10.
- Itsemurha 08.10.
- Demon inside me 08.10.
- Runo... 15.08.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2011 (4)
- ▶ lokakuu 2011 (3)
- ▶ elokuu 2011 (1)